140 cm vaaleanpunarautias new forestinponitamma WILHELMINA
syntynyt 05.02.2023, ikääntyy satunnaisesti 8-vuotias 05.10.2023 omistaja VRL-15120 Nilla, Teasdale Ponies VH23-027-0062, kouluratsastuspainotteinen (vaativa B) |
Suurisydäminen Wilhelmina laukkasi voittoon jälleen kerran. Tähän tammaan olin iskenyt silmäni katsomosta käsin. Tamma tanssahteli jokaisen ratsastajansa alla vaivattomasti ja iloisesti, se näytti aina kuvankauniilta ja helpolta. Tiesin heti alusta alkaen, että tällaisesta helmestä kuin Wilhemina, saisi pulittaa useamman pennin. Silti yllätyin kun kuulin loppusumman.
Valitettaasti pieneen päähäni olin jo iskostanut, että kotiin en lähde ilman tätä sokerikorppua, joten pitkä penni pulitettiin ja kuvankaunis vaaleanpunarautias asteli hevosrekkaan.
Valitettaasti pieneen päähäni olin jo iskostanut, että kotiin en lähde ilman tätä sokerikorppua, joten pitkä penni pulitettiin ja kuvankaunis vaaleanpunarautias asteli hevosrekkaan.
-
Sukutaulu
-
Luonnekuvaus
-
Jälkeläiset
-
Päiväkirja ja kilpailut
<
>
i. Coleridge
nf rt 142 cm |
|
e. Florence
nf km 140 cm |
|
isälinja evm (0)
emälinja evm (0)
i. Coleridge oli komea, ryhdikkään rakenteen omistava new forestinponiori, jolla oli sukunsa puitteissa edellytykset vaikka mihin. Coleridge oli pitkän harkinnan ja suunnittelun tulos, reipas ja hyväluontoinen, yksinkertainen ja ystävällinen. Ori oli hyvin nopea oppija, sillä oli laadukkaat liikkeet ja päätä kovanluokan kilpaponiksi. Onnekseen Coleridge oli hyvinkin intohimoisen kouluratsastajan omistuksessa, joten pääsi näin ollen kilpailemaan valkoisten aitojen sisällä paljon ja laadukkaasti. Ori ihastutti tuomareita etenkin vaivattoman näköisellä liikkumisellaan sekä hyvällä ratsastettavuudellaan.
ii. Colosseum oli ainoan jälkeläisensä, Coleridgen tapaan, komea ja ryhdikäs new forestinponi. Se omisti hyvin korkean työmoraalin ja oli aina innolla lähdössä töihin. Ori oli hyvä ratsastaa, se oli reipas ja rehellinen. Halusi miellyttää ratsastajaansa kaikin mahdollisin tavoin. Colosseumilla oli isot liikkeet, mutta niissä oli yllättävän helppo istua. Luonteensa, liikkeidensä ja ratsastettavuudensa takia ori kilpaili paljon. Komea, rautias poni keräilikin mainetta ja kunniaa sekä hyviä prosentteja arvostelupapereihinsa useammilta kilparadoilta ja tuomareilta. Omistajan kilpainnokkuuden takia Colosseum ei kerennyt näyttämään potentiaaliaan jalostuspuolella juurikaan, siirtyminen jalostusorin uralle vasta kävi omistajan mielessä kun paha suolenkiertymä vei Colosseumin pois vain 16-vuotiaana.
ie. Rianna oli paljon rakastettu, paljon hoivattu ja huomioitu kaunis ja pitkähermoinen kotitallin kasvatti. Rianna ei ollut se häikäisevin kilpaponi, mutta sillä oli sydäntä ja luonnetta enemmän kuin monella muulla. Tamma kilpaili jonkin verran, mutta pääasiassa toimi omistajaperheensä lapsien ystävänä ja opettajana. Riannalla oli tasaiset liikkeet ja pitkäpinnainen luonne. Kotitalliinsa pieni tamma pyöräytti muutaman odotetun ja syvästi harkitun varsan ennen ennenaikaista menehtymistään tapaturmaisen jalan murtuman takia.
e. Florence oli juuri ja juuri ponirajoissa oleva new forestinponitamma, jolla ei ollut minkäänmoista koordinaatiota esteille. Tamma sekosi sukkiinsa ja maastopoluilla ja olikin parhaimmillaan tasaisessa puurtamisessa valkoisten kouluaitojen sisällä. Florencella ei ehkä ollut maailman parhaimmat liikkeet, se oli edelleen vähän kömpelö, mutta joku sen olemuksessa ja asenteessa sai tuomarit tykkäämään siitä joka tapauksessa. Tasaisen kilpauransa lisäksi Florence pyöräytti maailmaan muutaman varsan, joista osa oli laadukkaampia kilpaponin aihioita kun toiset, mutta kaikilla niistä oli oikein mallikas ja ystävällinen luonne.
ei. Flow oli ainoan varsansa tavoin juuri ja juuri ponimitoissa pysynyt new forest. Sillä oli hieman haastava, itsepäinen luonne ja kapasiteettia vaikka muille jakaa. Omistajallensa se aiheutti harmaita hiuksia, kun he huomasivat, että mikäli keskittymisen saisi suunnattua oikeaan paikkaan heillä olisi käsissään pelkkää kultaa. Niinpä se nuorena ponina pääsi astumaan muutaman tamman jonka jälkeen se ruunattiin. Ruunaus tasoittikin ponia niin paljon, että siitä saatiin koulittua oivallinen, voitokas kouluratsu, joka tahkoi voittoja aina vaativa B -tasolta asti. Tämän lisäksi nopeaksi oppijaksi tituuleerattu Flow osasi myös yksittäisiä, vaativampiakin liikkeitä.
ee. Elsa tuli hyvästä suvusta ja siitä ennustettiin seuraavaa tähteä kouluradoille. Se oli liikkeiltään hyvin laadukas, liikkuminen on vaivatonta ja liike sisälsi paljon voimaa ja ilmaa. Tamma ei kuitenkaan päässyt koskaan kilparadoilla asti vakavan hankosidevamman takia. Nuorena laitumella temmellettyään saama vamma vaivasi sen verran, että tamma toimi koko ikänsä pääasiassa kevyessä harrastekäytössä sekä jalostuksessa. Elsa oli luonteeltaan hyvin miellyttävä, kiltti ja rauhallinen. Alkuharmituksen jälkeen omistajat jopa ihan nauttivat kiltin tamman kotona olosta ja sen tekemistä, kilteistä ja laadukkaista varsoista.
emälinja evm (0)
i. Coleridge oli komea, ryhdikkään rakenteen omistava new forestinponiori, jolla oli sukunsa puitteissa edellytykset vaikka mihin. Coleridge oli pitkän harkinnan ja suunnittelun tulos, reipas ja hyväluontoinen, yksinkertainen ja ystävällinen. Ori oli hyvin nopea oppija, sillä oli laadukkaat liikkeet ja päätä kovanluokan kilpaponiksi. Onnekseen Coleridge oli hyvinkin intohimoisen kouluratsastajan omistuksessa, joten pääsi näin ollen kilpailemaan valkoisten aitojen sisällä paljon ja laadukkaasti. Ori ihastutti tuomareita etenkin vaivattoman näköisellä liikkumisellaan sekä hyvällä ratsastettavuudellaan.
ii. Colosseum oli ainoan jälkeläisensä, Coleridgen tapaan, komea ja ryhdikäs new forestinponi. Se omisti hyvin korkean työmoraalin ja oli aina innolla lähdössä töihin. Ori oli hyvä ratsastaa, se oli reipas ja rehellinen. Halusi miellyttää ratsastajaansa kaikin mahdollisin tavoin. Colosseumilla oli isot liikkeet, mutta niissä oli yllättävän helppo istua. Luonteensa, liikkeidensä ja ratsastettavuudensa takia ori kilpaili paljon. Komea, rautias poni keräilikin mainetta ja kunniaa sekä hyviä prosentteja arvostelupapereihinsa useammilta kilparadoilta ja tuomareilta. Omistajan kilpainnokkuuden takia Colosseum ei kerennyt näyttämään potentiaaliaan jalostuspuolella juurikaan, siirtyminen jalostusorin uralle vasta kävi omistajan mielessä kun paha suolenkiertymä vei Colosseumin pois vain 16-vuotiaana.
ie. Rianna oli paljon rakastettu, paljon hoivattu ja huomioitu kaunis ja pitkähermoinen kotitallin kasvatti. Rianna ei ollut se häikäisevin kilpaponi, mutta sillä oli sydäntä ja luonnetta enemmän kuin monella muulla. Tamma kilpaili jonkin verran, mutta pääasiassa toimi omistajaperheensä lapsien ystävänä ja opettajana. Riannalla oli tasaiset liikkeet ja pitkäpinnainen luonne. Kotitalliinsa pieni tamma pyöräytti muutaman odotetun ja syvästi harkitun varsan ennen ennenaikaista menehtymistään tapaturmaisen jalan murtuman takia.
e. Florence oli juuri ja juuri ponirajoissa oleva new forestinponitamma, jolla ei ollut minkäänmoista koordinaatiota esteille. Tamma sekosi sukkiinsa ja maastopoluilla ja olikin parhaimmillaan tasaisessa puurtamisessa valkoisten kouluaitojen sisällä. Florencella ei ehkä ollut maailman parhaimmat liikkeet, se oli edelleen vähän kömpelö, mutta joku sen olemuksessa ja asenteessa sai tuomarit tykkäämään siitä joka tapauksessa. Tasaisen kilpauransa lisäksi Florence pyöräytti maailmaan muutaman varsan, joista osa oli laadukkaampia kilpaponin aihioita kun toiset, mutta kaikilla niistä oli oikein mallikas ja ystävällinen luonne.
ei. Flow oli ainoan varsansa tavoin juuri ja juuri ponimitoissa pysynyt new forest. Sillä oli hieman haastava, itsepäinen luonne ja kapasiteettia vaikka muille jakaa. Omistajallensa se aiheutti harmaita hiuksia, kun he huomasivat, että mikäli keskittymisen saisi suunnattua oikeaan paikkaan heillä olisi käsissään pelkkää kultaa. Niinpä se nuorena ponina pääsi astumaan muutaman tamman jonka jälkeen se ruunattiin. Ruunaus tasoittikin ponia niin paljon, että siitä saatiin koulittua oivallinen, voitokas kouluratsu, joka tahkoi voittoja aina vaativa B -tasolta asti. Tämän lisäksi nopeaksi oppijaksi tituuleerattu Flow osasi myös yksittäisiä, vaativampiakin liikkeitä.
ee. Elsa tuli hyvästä suvusta ja siitä ennustettiin seuraavaa tähteä kouluradoille. Se oli liikkeiltään hyvin laadukas, liikkuminen on vaivatonta ja liike sisälsi paljon voimaa ja ilmaa. Tamma ei kuitenkaan päässyt koskaan kilparadoilla asti vakavan hankosidevamman takia. Nuorena laitumella temmellettyään saama vamma vaivasi sen verran, että tamma toimi koko ikänsä pääasiassa kevyessä harrastekäytössä sekä jalostuksessa. Elsa oli luonteeltaan hyvin miellyttävä, kiltti ja rauhallinen. Alkuharmituksen jälkeen omistajat jopa ihan nauttivat kiltin tamman kotona olosta ja sen tekemistä, kilteistä ja laadukkaista varsoista.
Kaikkien kaveri, sokerinen Wilhelmina sopeutuu porukkaan kuin porukkaan. Se on lempeä ja puolustava, oikein äidillinen ja ystävällinen. Tamma toimii hyvin niin muiden ponien kuin ihmistenkin kanssa. Wilhelmina on oikea lottovoitto, hyvänmielen poni, jota voi käsitellä kuka vaan. Kaunis vaaleanpunarautias karkki on kiltti kuin mikä, jos haluaisin, saisin myytyä ponin kovalla hinnalla jollekin nuorelle opetusmestariksi - mutta minähän en karkistani luovu.
Wilhelmina on maailman miellyttämishaluisin poni. Tamma toimii ajatuksen voimalla, sen selässä voi keskittyä näyttämään vaan nätiltä ja hymyillä. Tamma suorittaa sille annetut tehtävät päättäväisesti ja tarkasti, se varmaan osaa ulkoa jo kouluohjelmatkin, sillä toimii niin pienillä avuilla, ettei ratsastajakaan aina tajua pyytäneensä jotain. Wilhelminalla on tasainen ravi, erittäin hyvä ja tahdikas käynti sekä ylöspäin suuntautuva voimakas laukka. Ponitammaa pystyy kokoamaan hyvin eleettömästi ja eteenpäin se lähtee vain uloshengittäen.
Kilparadoilla sokeriherkku tanssahtelee itsevarmasti ja vaivattoman näköisesti. Poni varmasti hymyilisi onnellisena, jos siihen pystyisi. Tamma nauttii parrasvaloista, mutta ei niitä vaadi. Se suorittaa päivästä toiseen moitteettomasti ja iloisesti, se on aina mieleltään tyyni ja iloinen. Maastoon Wilhelminalla ei kuitenkaan ole asiaa kuin porukassa, heti kun tutulta kentältä tai tuttujen maneesin seinien sisältä poistutaan, epäluulo valtaa vaaleanpunarautiaan ponin. Tamma hiipii eteenpäin, käpertyy kuoreensa ja on räjähdysherkkä jokaiselle äänelle ja rasahdukselle. Laumassa sentään voi ratsastaa edellä menevän takapuolta päin ja toivoa parasta.
Wilhelmina on maailman miellyttämishaluisin poni. Tamma toimii ajatuksen voimalla, sen selässä voi keskittyä näyttämään vaan nätiltä ja hymyillä. Tamma suorittaa sille annetut tehtävät päättäväisesti ja tarkasti, se varmaan osaa ulkoa jo kouluohjelmatkin, sillä toimii niin pienillä avuilla, ettei ratsastajakaan aina tajua pyytäneensä jotain. Wilhelminalla on tasainen ravi, erittäin hyvä ja tahdikas käynti sekä ylöspäin suuntautuva voimakas laukka. Ponitammaa pystyy kokoamaan hyvin eleettömästi ja eteenpäin se lähtee vain uloshengittäen.
Kilparadoilla sokeriherkku tanssahtelee itsevarmasti ja vaivattoman näköisesti. Poni varmasti hymyilisi onnellisena, jos siihen pystyisi. Tamma nauttii parrasvaloista, mutta ei niitä vaadi. Se suorittaa päivästä toiseen moitteettomasti ja iloisesti, se on aina mieleltään tyyni ja iloinen. Maastoon Wilhelminalla ei kuitenkaan ole asiaa kuin porukassa, heti kun tutulta kentältä tai tuttujen maneesin seinien sisältä poistutaan, epäluulo valtaa vaaleanpunarautiaan ponin. Tamma hiipii eteenpäin, käpertyy kuoreensa ja on räjähdysherkkä jokaiselle äänelle ja rasahdukselle. Laumassa sentään voi ratsastaa edellä menevän takapuolta päin ja toivoa parasta.
Wilhelmina ottaa vielä vastaan kaksi koulupainotteisen, tuontisukuisen new forestin tai saksalaisen ratsuponin jalostukseen kelpaavaa oria. Ole yhteydessä Nillaan, mikäli varsa tammasta kiinnostaa.
nf tamma Ilvessalon Lavinia (isä Lissandro) KV-III
Suurisydäminen, rauhallinen voikko new forestinponitamma syntyi rauhallisena kesäiltana viimeistä auringon säteiden laskeutuessa horisonttiin. Tamman sydän on pelkkää kultaa, kuten vanhemmillaan ja se on osoittanut kaunista potentiaalia kouluratsun urallaan.
nf tamma Ilvessalon Lavinia (isä Lissandro) KV-III
Suurisydäminen, rauhallinen voikko new forestinponitamma syntyi rauhallisena kesäiltana viimeistä auringon säteiden laskeutuessa horisonttiin. Tamman sydän on pelkkää kultaa, kuten vanhemmillaan ja se on osoittanut kaunista potentiaalia kouluratsun urallaan.
Kilpailee Virtuaalisen ratsastajainliiton alaisissa porrastetuissa kilpailuissa lajinaan kouluratsastus, katso ajantasainen pistetilanne täältä.
16.10.2023 VSN Ridden Reserve Champion, tuom. Launi
|
Ei tuloksia KRJ-cupista
|
19.02.2024 päiväkirjamerkintä, kirjoittajana Nilla
Punaisten tammojen kirouksesta on juoruilta Teasdalen tontilla jo pitkään. Puhutaan, että omistajalla on päässään vähän vikaa ja hän keräilee kiukkuisia punaisia tammoja joka sormelle, mutta onneksi Wilhelmina ei ole yksi niistä. Sehän on oikeastaan persikan sävyinen. Karkkiponi-Wilhelminan luonteessa ei ole häivähdystäkään pahuudesta. Poni on oikeasti maailman kiltein ja tänään sain taas sen huomata, kun Mattheon veljen lapset pääsivät kiljuen paijailemaan ponia ja kokeilemaan ratsastusta.
Wilhelmina seisoi hoitopaikalla kuin tatti, vaikka sen jaloissa vilisi neljä erikokoista ja vauhdikasta lasta. Hiljaakaan lapset eivät olleet, mutta kaunis ponitamma vain kallisteli päätään ja pärisytteli pehmeitä, lämpimiä puuskahduksia lasten niskoihin kun he yrittivät esimerkiksi putsata kavioita. Ikuisuudelta tuntuneen paijaluhetken jälkeen nostin pehmeän karvasatulan ponin selkään ja sujautin kukkahackamoret sen päähän. Mattheo oli lähtenyt lapsilauman kanssa jo ulos ja tiesin, että ne odottivat sotilaallisessa järjestyksessä selkäännousupaikalla, sillä jos he jotakin ihmistä kunnioittivat se oli tuo miehekkeeni.
Vaaleanpunarautias tamma lähti hoitokarsinasta pehmein, reippain askelin liikkeelle. Se käveli aivan löysin ohjin siinä missä pitikin, eli rinnallani ja sovitti askelpituutensa minun askeliini. Wilhelmina oli suoriutunut erinomaisesti kilpaponin elämästään ja nyt sen päiviä väritti muunmuassa ensiponina toimiminen ja tallin varsojen hyysääminen. Wilhelmina suoriutui kaikesta, mitä ikinä sen päänvaivaksi keksinkään, hyvin vaivattoman oloisesti ja aina niin positiivisesti. Kunpa itsekin saisin hieman tuota positiivisuutta varastettua siltä.
Ensimmäisenä Wilhelminan selkään nostettiin 6-vuotias Thomas. Poika tärisi jännityksestä ja takertui ponin paksuun harjaan, kuin hänen elämänsä roikkuisi siitä. Turvallisin, hyvin hitain askelin tamma lähti liikkeelle selkäännousupaikalta. Se kiihdytti vauhtiaan vasta, kun Thomas hieman uskalsi löyhentää otettaan ja aloittaa taas hengittämisen. Jälleen kerran yksi asia, mikä Wilhelminassa oli niin mahtavaa. Tamma todellakin tunnisti, missä tilanteessa ja kenen kanssa kannatti viipottaa menemään ja kenen kanssa piti olla hyvin kärsivällinen ja rauhallinen.
Kun kaikki lapsoset olivat päässeet kokeilemaan ratsastusta (Luna jopa ravasi!) hoidin tyytyväisyyttä hohkaavan ponin takaisin vapaa-aikansa viettoon. Saatoin lelliä ponitammaa ylimääräisillä herkuilla tarhan portilla, mutta ne se todenteolla oli tänään ansainnut.
09.10.2023 päiväkirjamerkintä, kirjoittajana Nilla
Gretchen toi herkullisen vaaleanpunaisen sävyihin varustetun Wilhelminan maneesiin ja nappasi kätösistäni treeneihinsä tyytyväisen, hikisen Blanchardin. Vaaleanpunarautias ratsuni oli käynyt jo pitkillä alkukäynneillä maastossa kevyttä lepopäivää viettävän Magnolian kanssa ja oli nyt kevyttä verryttelyä vaille valmis aloittamaan kouluvalmennuksen.
Kiipesin Wilhelminan selkään maneesin jakkaralta ja rapsutin sen pörröistä talvikarvaa. Klipperin eteen tämäkin poni pääsisi, kunhan keksisin moiselle tempaukselle jostain aikaa. Verryttelin tamman valmentajan ohjeiden avustamana pitkän kaavan mukaan. Keskityimme rauhalliseen, mutta aktiiviseen tahtiin myös avoimessa muodossa sekä ponin kylkien notkeuteen. Verryttelylaukkojen jälkeen Wilhelmina sai jostain hieman pökköä pesään ja tahti katosi hetkellisesti kokonaan. Tamma pysyi silti kevyenä edestä, vaikka hieman ylitemmossa pistelin kinttua toisensa eteen allani.
Itse valmennuksessa meillä ei ollut sen suurempaa tehtävää, pyörittelimme ponia kahdeksikolla ja teimme huvin ja urheilun vuoksi laukanvaihtoja kahden askeleen välein. Wilhelmina oli tuttuun tapaansa mukava ratsastaa, jostain syystä toki alkuun kyljistään hieman jäykkä ja askeliltaan kiireinen. Työstön myötä tamma kuitenkin muuttui ihanan sokeriseksi omaksi itsekseen ja sain taas vain keskittyä hengittelemään ja hymyilemään sen selässä.
Punaisten tammojen kirouksesta on juoruilta Teasdalen tontilla jo pitkään. Puhutaan, että omistajalla on päässään vähän vikaa ja hän keräilee kiukkuisia punaisia tammoja joka sormelle, mutta onneksi Wilhelmina ei ole yksi niistä. Sehän on oikeastaan persikan sävyinen. Karkkiponi-Wilhelminan luonteessa ei ole häivähdystäkään pahuudesta. Poni on oikeasti maailman kiltein ja tänään sain taas sen huomata, kun Mattheon veljen lapset pääsivät kiljuen paijailemaan ponia ja kokeilemaan ratsastusta.
Wilhelmina seisoi hoitopaikalla kuin tatti, vaikka sen jaloissa vilisi neljä erikokoista ja vauhdikasta lasta. Hiljaakaan lapset eivät olleet, mutta kaunis ponitamma vain kallisteli päätään ja pärisytteli pehmeitä, lämpimiä puuskahduksia lasten niskoihin kun he yrittivät esimerkiksi putsata kavioita. Ikuisuudelta tuntuneen paijaluhetken jälkeen nostin pehmeän karvasatulan ponin selkään ja sujautin kukkahackamoret sen päähän. Mattheo oli lähtenyt lapsilauman kanssa jo ulos ja tiesin, että ne odottivat sotilaallisessa järjestyksessä selkäännousupaikalla, sillä jos he jotakin ihmistä kunnioittivat se oli tuo miehekkeeni.
Vaaleanpunarautias tamma lähti hoitokarsinasta pehmein, reippain askelin liikkeelle. Se käveli aivan löysin ohjin siinä missä pitikin, eli rinnallani ja sovitti askelpituutensa minun askeliini. Wilhelmina oli suoriutunut erinomaisesti kilpaponin elämästään ja nyt sen päiviä väritti muunmuassa ensiponina toimiminen ja tallin varsojen hyysääminen. Wilhelmina suoriutui kaikesta, mitä ikinä sen päänvaivaksi keksinkään, hyvin vaivattoman oloisesti ja aina niin positiivisesti. Kunpa itsekin saisin hieman tuota positiivisuutta varastettua siltä.
Ensimmäisenä Wilhelminan selkään nostettiin 6-vuotias Thomas. Poika tärisi jännityksestä ja takertui ponin paksuun harjaan, kuin hänen elämänsä roikkuisi siitä. Turvallisin, hyvin hitain askelin tamma lähti liikkeelle selkäännousupaikalta. Se kiihdytti vauhtiaan vasta, kun Thomas hieman uskalsi löyhentää otettaan ja aloittaa taas hengittämisen. Jälleen kerran yksi asia, mikä Wilhelminassa oli niin mahtavaa. Tamma todellakin tunnisti, missä tilanteessa ja kenen kanssa kannatti viipottaa menemään ja kenen kanssa piti olla hyvin kärsivällinen ja rauhallinen.
Kun kaikki lapsoset olivat päässeet kokeilemaan ratsastusta (Luna jopa ravasi!) hoidin tyytyväisyyttä hohkaavan ponin takaisin vapaa-aikansa viettoon. Saatoin lelliä ponitammaa ylimääräisillä herkuilla tarhan portilla, mutta ne se todenteolla oli tänään ansainnut.
09.10.2023 päiväkirjamerkintä, kirjoittajana Nilla
Gretchen toi herkullisen vaaleanpunaisen sävyihin varustetun Wilhelminan maneesiin ja nappasi kätösistäni treeneihinsä tyytyväisen, hikisen Blanchardin. Vaaleanpunarautias ratsuni oli käynyt jo pitkillä alkukäynneillä maastossa kevyttä lepopäivää viettävän Magnolian kanssa ja oli nyt kevyttä verryttelyä vaille valmis aloittamaan kouluvalmennuksen.
Kiipesin Wilhelminan selkään maneesin jakkaralta ja rapsutin sen pörröistä talvikarvaa. Klipperin eteen tämäkin poni pääsisi, kunhan keksisin moiselle tempaukselle jostain aikaa. Verryttelin tamman valmentajan ohjeiden avustamana pitkän kaavan mukaan. Keskityimme rauhalliseen, mutta aktiiviseen tahtiin myös avoimessa muodossa sekä ponin kylkien notkeuteen. Verryttelylaukkojen jälkeen Wilhelmina sai jostain hieman pökköä pesään ja tahti katosi hetkellisesti kokonaan. Tamma pysyi silti kevyenä edestä, vaikka hieman ylitemmossa pistelin kinttua toisensa eteen allani.
Itse valmennuksessa meillä ei ollut sen suurempaa tehtävää, pyörittelimme ponia kahdeksikolla ja teimme huvin ja urheilun vuoksi laukanvaihtoja kahden askeleen välein. Wilhelmina oli tuttuun tapaansa mukava ratsastaa, jostain syystä toki alkuun kyljistään hieman jäykkä ja askeliltaan kiireinen. Työstön myötä tamma kuitenkin muuttui ihanan sokeriseksi omaksi itsekseen ja sain taas vain keskittyä hengittelemään ja hymyilemään sen selässä.
virtuaalitalli, virtuaalihevonen
a sim-game stable, a sim-game horse |
ponin kuvat © Fee Fotografie
|