† 01.03.2024
On vain hiljaisuus ja sanaton suru.
On vain hiljaisuus ja sanaton suru.
143 cm 50% musta saksalainen ratsuponitamma WEDNESDAY
syntynyt 01.11.2022, ikääntyy satunnaisesti 8-vuotias 01.07.2023 omistaja VRL-15120 Nilla, Teasdale Ponies VH23-029-0068, kouluratsastuspainotteinen (vaativa B) |
Siinä se seisoi omassa pihassa, tukevasti kaikilla neljällä jalallansa vieläpä. Kauan sitä etsittiin ja hetken mielijohteesta sitten ostettiin, musta kaunis kolmivuotias kakara, jolla on tempperamenttia vaikka muille jakaa. Lastatessani toista tuntia tätä tummaa ja tulista saksalaista sain pienen vilkaisun sen monikirjavaan luonteeseen, ja kerkesin jopa hetken katumaan tekemääni ostopäätöstä juuri tästä yksilöstä. Se viereisen tarhan ruunikko ruunanrupsukka olisi varmasti ollut paljon helpompi yksilö, mutta ei. Pitihän sitä talliin kipakka, kaunis ja oman arvonsa tunteva musta ponitamma saada.
-
Sukutaulu
-
Luonnekuvaus
-
Jälkeläiset
-
Päiväkirja ja kilpailut
<
>
i. Hypno
holst m 164 cm |
|
e. Philomena
nf rn 145 cm |
|
isälinja evm (0)
emälinja evm (0)
i. Hypno oli melkein kuin kopio isästään, ja mikäs siinä kopioida hyvän hevosen ominaisuuksia. Rakenteellisesti ori oli hieman kevyempi, mutta muuten vähintään yhtä priima kuin isänsä. Hypnolla kilpailtiin kouluratsastuksessa, sen parhaimpiin ominaisuuksiin kuului iso, ilmava ja vaivattoman näköinen ravi sekä erinomainen ratsastettavuus, joka teki kaikesta paljon helpompaa. Osaavaa, hyväliikkeistä oria koitettiin ostaa useampaan otteeseen sen pitkän kilpauran aikana, kasvattajaomistaja kuitenkin piti kynsin ja hampain kiinni kultakimpaleestaan. Voitokkaan kilpauran jälkeen ori siirtyi jalostuskäyttöön sekä opetusmestariksi. Ori jätti useampia hyvärakenteisia varsoja, joista odotetaan tulevan vähintään yhtä hyviä kuin takanaan seisovista vanhemmistaan.
ii. Hydro oli vaivattomasti liikkuva, isokokoinen ja herrasmiesmäinen holsteinori. Kouluratsastuksessa kilpaillut ori oli luonteeltaan reipas ja rehellinen, se lähti aina innoissaan töihin ja suoritti kuin kello. Kohteliaan luonteensa takia Hydroa epäiltiin usein ruunaksi, se ei tehnyt ongelmaa läheisistä tammoista tai pitänyt mekkalaa itsestään. Sympaattinen ori olikin tallityöntekijöiden ehdoton lemppari. Hydro siirtyi kilpauraltaan ansaitulle varhaiseläkkeelle 19-vuotiaana ja pääsi maistamaan jalostusorin tehtäviä. Pitkän, laadukkaan kilpauransa sekä loistavan luonteensa takia ori oli varsin suosittu myös jalostusorin tehtävissä. Ori saikin monta jälkeläistä, joille se periytti enimmäkseen rehtiä luonnettaan sekä hyvää ratsastettavuuttaan.
ie. Morticia oli osaava, isokokoinen kouluratsu, jolla kilpailtiin kansainvälisillä kouluradoilla aina muiden huippujen joukossa. Se oli peruskiltti, mutta hieman herkkähipiäinen ja herkästi nokkiinsa ottava. Tamman kanssa tuli siis aina olla tarkkana, kaikki piti tehdä rauhassa ja kärsivällisesti. Ratsastaessa osaava, pikkutarkka Morticia ei sietänyt virheitä, vaan vaati täydellisyyttä. Onnekseen pääasiassa tamma olikin ammattiratsastajien alla, joten sai arvoistaan erinomaista ratsastusta, jonka avulla pystyi loistamaan. Huonon onnen saattelemana tamman voitokas kilpaura päättyi 16-vuotiaana jännevammaan. Morticia kuitenkin jäi omistajallaan siitoskäyttöön ja periyttikin varsoilleen herkkää luonnettaan sekä erinomaista kilpahevosen kilpaviettiä.
e. Philomena oli tarkasti harkittu yhdistelmä kahdesta hyväluonteisesta vanhemmasta, automaattisesti siis ajateltiin, että varsastakin tulisi moitteeton ja hyväkäytöksinen. Philomena oli kuitenkin kaikkea muuta kuin kiltti. Tempperamenttinen tammavarsa äksyili ja uhitteli kaikelle liikkuvalle, jopa omalle emälleen. Iän ja kokemuksen myötä tamma rauhoittui ehkä hieman, mutta ei kuitenkaan antanut periksi sisimmälleeen. Musta new forestinponitamma oli yksilö, jonka kanssa piti oppia tietyt rutiinit sekä vain oppia elämään. Se minkä tamma menetti luonteessaan, se sai liikkeissään. Philomena ei ollut helppo ratsastaa, mutta kun sen kanssa pääsi samalle aaltopituudelle ja siitä sai esiin kaiken sen kapasiteetin, tamma oli kouluratojen kirkkain tähti.
ei. Philadelphia oli luonteeltaan hyvin ihmisrakas ja huomionkipeä, orimaisia piirteitä ei juurikaan ollut. Koulupuolella hyvin osaava ori oli herkkä ratsastaa, sillä olit hienot, ilmavat liikkeet sekä korrekti rakenne, joka antoi parhaat edellytykset oikein liikkumiselle. Philadelphia oli vallan mainia kilparatsu, joka vielä kaiken lisäksi rakasti esiintymistä. Kilpaura orilla oli pitkä ja menestyksekäs, hienon elämän elänyt ori nukkui pois valitettavan varhain 18-vuotiaana omassa karsinassaan. Jälkeensä se kerkesi jättämään kaksi varsaa, jotka olivat kuin yö ja päivä toisistaan.
ee. Emmelinen kuvankaunista kuontaloa ja siroa rakennetta ihailtiin pitkältä. Tamma kiersi näyttelyitä ja koulukilpailuita minkä ehti. Luonteeltaan se oli rauhallinen, kärsivällinen ja kiltti. Kaikkea siis, mitä täydelliseltä kiiltokuvaponilta pystyikään odottamaan. Ratsain Emmeline oli reipas, mutta kuuliainen ja antoi paljon ratsastajan virheitä anteeksi. Se olikin hyvin suosittu kilparatsu omistajaperheensä kolmen lapsen keskuudessa. Yhden lapsen, Evitan, kanssa tammalla kuitenkin loksahti yhteen ja tytön kanssa pieni new forestinponitamma saavuttikin käytännössä kaiken, mitä pystyi. Loistoluonteensa takia Emmeline myös kantakirjattiin ja tämän jälkeen se pyöräytti muutaman varsan maailmaan jatkaen sitemmin vielä kilpauraansa.
emälinja evm (0)
i. Hypno oli melkein kuin kopio isästään, ja mikäs siinä kopioida hyvän hevosen ominaisuuksia. Rakenteellisesti ori oli hieman kevyempi, mutta muuten vähintään yhtä priima kuin isänsä. Hypnolla kilpailtiin kouluratsastuksessa, sen parhaimpiin ominaisuuksiin kuului iso, ilmava ja vaivattoman näköinen ravi sekä erinomainen ratsastettavuus, joka teki kaikesta paljon helpompaa. Osaavaa, hyväliikkeistä oria koitettiin ostaa useampaan otteeseen sen pitkän kilpauran aikana, kasvattajaomistaja kuitenkin piti kynsin ja hampain kiinni kultakimpaleestaan. Voitokkaan kilpauran jälkeen ori siirtyi jalostuskäyttöön sekä opetusmestariksi. Ori jätti useampia hyvärakenteisia varsoja, joista odotetaan tulevan vähintään yhtä hyviä kuin takanaan seisovista vanhemmistaan.
ii. Hydro oli vaivattomasti liikkuva, isokokoinen ja herrasmiesmäinen holsteinori. Kouluratsastuksessa kilpaillut ori oli luonteeltaan reipas ja rehellinen, se lähti aina innoissaan töihin ja suoritti kuin kello. Kohteliaan luonteensa takia Hydroa epäiltiin usein ruunaksi, se ei tehnyt ongelmaa läheisistä tammoista tai pitänyt mekkalaa itsestään. Sympaattinen ori olikin tallityöntekijöiden ehdoton lemppari. Hydro siirtyi kilpauraltaan ansaitulle varhaiseläkkeelle 19-vuotiaana ja pääsi maistamaan jalostusorin tehtäviä. Pitkän, laadukkaan kilpauransa sekä loistavan luonteensa takia ori oli varsin suosittu myös jalostusorin tehtävissä. Ori saikin monta jälkeläistä, joille se periytti enimmäkseen rehtiä luonnettaan sekä hyvää ratsastettavuuttaan.
ie. Morticia oli osaava, isokokoinen kouluratsu, jolla kilpailtiin kansainvälisillä kouluradoilla aina muiden huippujen joukossa. Se oli peruskiltti, mutta hieman herkkähipiäinen ja herkästi nokkiinsa ottava. Tamman kanssa tuli siis aina olla tarkkana, kaikki piti tehdä rauhassa ja kärsivällisesti. Ratsastaessa osaava, pikkutarkka Morticia ei sietänyt virheitä, vaan vaati täydellisyyttä. Onnekseen pääasiassa tamma olikin ammattiratsastajien alla, joten sai arvoistaan erinomaista ratsastusta, jonka avulla pystyi loistamaan. Huonon onnen saattelemana tamman voitokas kilpaura päättyi 16-vuotiaana jännevammaan. Morticia kuitenkin jäi omistajallaan siitoskäyttöön ja periyttikin varsoilleen herkkää luonnettaan sekä erinomaista kilpahevosen kilpaviettiä.
e. Philomena oli tarkasti harkittu yhdistelmä kahdesta hyväluonteisesta vanhemmasta, automaattisesti siis ajateltiin, että varsastakin tulisi moitteeton ja hyväkäytöksinen. Philomena oli kuitenkin kaikkea muuta kuin kiltti. Tempperamenttinen tammavarsa äksyili ja uhitteli kaikelle liikkuvalle, jopa omalle emälleen. Iän ja kokemuksen myötä tamma rauhoittui ehkä hieman, mutta ei kuitenkaan antanut periksi sisimmälleeen. Musta new forestinponitamma oli yksilö, jonka kanssa piti oppia tietyt rutiinit sekä vain oppia elämään. Se minkä tamma menetti luonteessaan, se sai liikkeissään. Philomena ei ollut helppo ratsastaa, mutta kun sen kanssa pääsi samalle aaltopituudelle ja siitä sai esiin kaiken sen kapasiteetin, tamma oli kouluratojen kirkkain tähti.
ei. Philadelphia oli luonteeltaan hyvin ihmisrakas ja huomionkipeä, orimaisia piirteitä ei juurikaan ollut. Koulupuolella hyvin osaava ori oli herkkä ratsastaa, sillä olit hienot, ilmavat liikkeet sekä korrekti rakenne, joka antoi parhaat edellytykset oikein liikkumiselle. Philadelphia oli vallan mainia kilparatsu, joka vielä kaiken lisäksi rakasti esiintymistä. Kilpaura orilla oli pitkä ja menestyksekäs, hienon elämän elänyt ori nukkui pois valitettavan varhain 18-vuotiaana omassa karsinassaan. Jälkeensä se kerkesi jättämään kaksi varsaa, jotka olivat kuin yö ja päivä toisistaan.
ee. Emmelinen kuvankaunista kuontaloa ja siroa rakennetta ihailtiin pitkältä. Tamma kiersi näyttelyitä ja koulukilpailuita minkä ehti. Luonteeltaan se oli rauhallinen, kärsivällinen ja kiltti. Kaikkea siis, mitä täydelliseltä kiiltokuvaponilta pystyikään odottamaan. Ratsain Emmeline oli reipas, mutta kuuliainen ja antoi paljon ratsastajan virheitä anteeksi. Se olikin hyvin suosittu kilparatsu omistajaperheensä kolmen lapsen keskuudessa. Yhden lapsen, Evitan, kanssa tammalla kuitenkin loksahti yhteen ja tytön kanssa pieni new forestinponitamma saavuttikin käytännössä kaiken, mitä pystyi. Loistoluonteensa takia Emmeline myös kantakirjattiin ja tämän jälkeen se pyöräytti muutaman varsan maailmaan jatkaen sitemmin vielä kilpauraansa.
Wednesday on yksi niistä poneista, joiden kanssa pitää vaan oppia elämään. Sillä on vahvat mielipiteet asioista, eikä se pelkää näyttää niitä. Se on hyvin tammamainen, reaktiivinen ja tuttuihin rutiineihin tottunut. Musta ponitamma on aavistuksen liian viisas, sillä on salamannopeat reaktiot sekä herkkä sielunkuva, jota ei saa horjuttaa. Kun nämä kaikki luonteenpiirteet yhdistää, ymmärtää varmasti, ettei Wednesday ole kaikista helpoin poni tulla toimeen.
Entäs sitten ne hyvät puolet? Tamma on oikein työorientoitunut, sillä on suuri sydän ja perusluonteeltansa se on kiltti. Tempperamenttinen ponitamma raivaa tiensä jokaisen ihmisen sydämeen, joka sille mahdollisuuden antaa.
Wednesdayn paras askellaji on ehdottomasti ravi, siinä on mahdottoman upea liitovaihe ja se näyttää vaivattomalta ja siinä tamma pystyy vääntämään itsensä vaikka solmuun näin halutessaan. Mitä jos se sitten ei halua? No, silloin se mielellään laukkaa pinkeänä paikoillaan tai steppaa eteenpäin miniaskelein käynnissä. Parhaimmillaan ponitamma on eleettömän, pehmein avuin ratsastavan rauhallisen ratsastajan kanssa, joka kykenee lukemaan herkän ponitamman sielunelämää ja toimimaan reilusti sitä kohtaan. Wednesdayn ratsastettavuuteen ei juuri vaikuta paikka, missä se pääsee jalkojaan oikomaan. Tempperamenttisen tamman ratsastus vaatii aina ajanhermolla kulkevan ratsastajan, joka hahmottaa hyvin ympärillä olevan tilan ja osaa hyödyntää sitä oikein. Musta ponitamma liikkuu mielellään, sillä on ilmavat liikkeet, jotka vaativat normaalia vahvemmat vatsalihakset ratsastajaltaan. Wednesday on hyvinä hetkinään oikein pehmeä ja mukautuva ratsastaa, kiihtyessään se kuitenkin muuttuu kyljistään ja suustaan kivikovaksi.
Esteistä tamma ei perusta. Sillä ei valitettavasti ole minkäänmoista sisäänrakennettua kykyä ylittää kannattimilleen nostettuja värikkäitä tikkuja, maastossakin se kömpii eteentulevien puiden ja ojien yli aavistuksen kömpelösti. Maassa makaavien puomien yli Wednesday kuitenkin liitelee mielellään ja puomityöskentelyä hyödynnetään tamman kanssa etenkin laukassa.
Entäs sitten ne hyvät puolet? Tamma on oikein työorientoitunut, sillä on suuri sydän ja perusluonteeltansa se on kiltti. Tempperamenttinen ponitamma raivaa tiensä jokaisen ihmisen sydämeen, joka sille mahdollisuuden antaa.
Wednesdayn paras askellaji on ehdottomasti ravi, siinä on mahdottoman upea liitovaihe ja se näyttää vaivattomalta ja siinä tamma pystyy vääntämään itsensä vaikka solmuun näin halutessaan. Mitä jos se sitten ei halua? No, silloin se mielellään laukkaa pinkeänä paikoillaan tai steppaa eteenpäin miniaskelein käynnissä. Parhaimmillaan ponitamma on eleettömän, pehmein avuin ratsastavan rauhallisen ratsastajan kanssa, joka kykenee lukemaan herkän ponitamman sielunelämää ja toimimaan reilusti sitä kohtaan. Wednesdayn ratsastettavuuteen ei juuri vaikuta paikka, missä se pääsee jalkojaan oikomaan. Tempperamenttisen tamman ratsastus vaatii aina ajanhermolla kulkevan ratsastajan, joka hahmottaa hyvin ympärillä olevan tilan ja osaa hyödyntää sitä oikein. Musta ponitamma liikkuu mielellään, sillä on ilmavat liikkeet, jotka vaativat normaalia vahvemmat vatsalihakset ratsastajaltaan. Wednesday on hyvinä hetkinään oikein pehmeä ja mukautuva ratsastaa, kiihtyessään se kuitenkin muuttuu kyljistään ja suustaan kivikovaksi.
Esteistä tamma ei perusta. Sillä ei valitettavasti ole minkäänmoista sisäänrakennettua kykyä ylittää kannattimilleen nostettuja värikkäitä tikkuja, maastossakin se kömpii eteentulevien puiden ja ojien yli aavistuksen kömpelösti. Maassa makaavien puomien yli Wednesday kuitenkin liitelee mielellään ja puomityöskentelyä hyödynnetään tamman kanssa etenkin laukassa.
75% srp tamma Ilvessalon Bianca (isä Helix) KV-II, PSB-III
Hyvin pitkälti emän luonteen perinyt tuittupää, jonka luonne on kirjaimellisesti tulta ja tappuraa. Musta tamma omistaa ison, vaivattoman ravin sekä suuret ja näyttävät sivuttaisliikkeet, sillä on voimakas ponnistus laukassa sekä erinomainen kilpaponin kova, voitontahtoinen pää.
75% drp tamma Teasdale Enid (isä Lissandro) KV-II
Lyhyesti luonteesta.
50% drp tamma Teasdale Divina (isä Bartholomeus)
Kipakka, tempperamenttinen ja draamaileva kouluponin alku, jolla on isot liikkeet ja kova pää. Omistaa esiintyjän luonteen sekä katseen vangitsevan ulkonäön. Tästä toivottavasti tulee vanhempiensa veroinen ruusukkeita keräilevä kouluponi hyvinkin pian.
Hyvin pitkälti emän luonteen perinyt tuittupää, jonka luonne on kirjaimellisesti tulta ja tappuraa. Musta tamma omistaa ison, vaivattoman ravin sekä suuret ja näyttävät sivuttaisliikkeet, sillä on voimakas ponnistus laukassa sekä erinomainen kilpaponin kova, voitontahtoinen pää.
75% drp tamma Teasdale Enid (isä Lissandro) KV-II
Lyhyesti luonteesta.
50% drp tamma Teasdale Divina (isä Bartholomeus)
Kipakka, tempperamenttinen ja draamaileva kouluponin alku, jolla on isot liikkeet ja kova pää. Omistaa esiintyjän luonteen sekä katseen vangitsevan ulkonäön. Tästä toivottavasti tulee vanhempiensa veroinen ruusukkeita keräilevä kouluponi hyvinkin pian.
Kilpailee Virtuaalisen ratsastajainliiton alaisissa porrastetuissa kilpailuissa lajinaan kouluratsastus, katso ajantasainen pistetilanne täältä.
16.10.2023 VSN Ridden Champion, tuom. Launi
|
31.10.2023 KRJ-Cup, he A 7/140
|
24.12.2023 aamun hiljaisuudessa, kirjoittajana Nilla
Ensimmäinen joulu poissa koto-Suomesta on tuntunut hyvin erilaiselta. Maa ei ollut lumesta valkoinen eikä viileä pohjoistuuli puhaltanut poskia pakkasessa punaiseksi. Joku kuitenkin oli tuttua ja turvallista, se oli kiiltokuvaponini Wednesdayn pehmeä hörinä aattoaamuna kun astelin aamutalliin. Heinien jaon keskellä painoin pääni tamman kiiltävään karvapeitteeseen ja hengitin vain ponin tuttua, lämmintä tuoksua keuhkojeni täydeltä. Muistelin aikaa, kun musta tamma oli vain kömpelö kolmivuotias ja nyt se oli jo ihan aikuinen, kaksi kaunista tammavarsaa jälkeensä jättänyt kouluratsu, joka valmistautui parhaillaan laatuarvosteluihin. Wednesday ei ollut muiden tallilaisten lemppari, mutta omaan sydämeeni se oli raivannut itselleen pysyvän ykköspaikan. Tamma oli kuin luotu minulle ja sen tempperamenttisuus sai minut vain hymyilemään enemmän. Vuosien aikana olin oppinut tuntemaan siron ponitamman kuin omat taskuni (ja se tunsi myös minut). Muistojen matkan keskeytti Wednesdayn kapea turpa, joka tunkeutui toppatakkini taskuun ja kaivoi sieltä sitä varten varatun porkkanan palan. Hymyillen taputin viimeisen kerran ponin lihaksikasta kaulaa ja siirryin jatkamaan aamuheinien jakoa myös muille nälkäisille poneille.
31.12.2023 raketteja omasta takaa, kirjoittajana Nilla
Vuoden viimeisenä ratsuna satuloin hämärästä tallista kiiltävän mustan tammani, juhlahumussa laitoin oikein pinkin glitterhuovan ponille matchaavien pinteleiden kanssa tietenkin. Wednesday pörisi paikoillaan innokkaana, se oli ollut muutaman päivän kevyemmällä kun oltiin Mattheon kanssa reissattu paikasta toiseen juhlapyhien takia. Napsautin kypärän leukaremmin kiinni ja syvään hengittäen lähdin taluttamaan virkeää ponitammaa kohti lumista kenttää, maneesiin en tällä kelillä menisi. Pakkasta oli noin kymmenen astetta, puhtaan valkoinen lumipeite peitti suuren kentän ja se kimalsi kauniisti valojen tuikkeessa.
Kiipesin pinkeän tamman selkään hetken alkukäyntien jälkeen ja ensimmäisten minuuttien aikana jo koin sellaista liikehdintää Wednesdayn osalta, että totesin työnteon alkavan heti. Lyhyen ja ytimekkään alkuverryttelyn aikana kerkesin katselemaan hetken aikaa tummaa tähtitaivasta ponin takajalkojen lentäessä pukkien tiimoilta kohti taivaskattoa, onneksi tiukka takanoja oli jo tuttu juttu ponin ratsutusajoilta. Kun Wednesday oli saanut purettua patoutuneen energiansa, rentoutui se huomattavasti ja oli ihan ratsastettavissa, pehmeä ja lennokas. Kunnes joku älypää päätti laukaista illan ensimmäisen raketin.
Enää en voi sanoa, että olen Wednesdayn kestävä ratsastaja. Pieni musta ponini päätti singota täysillä eteenpäin kuullessaan raketin paukahduksen, samaan aikaan se pukitti (isommin kuin ikinä) ja pukista laskeutuessaan kääntyi lähes 180-astetta saaden minut mätkähtämään kentän lumiseen pohjaan. Hetken aikaa pärräsin suomalaiseen tapaan ja tuijottelin raketista taivaalle lennähtäneitä valopalloja (olisi nyt ollut edes hieno raketti...) kunnes nousin pyydystämään iloisena kenttää ympäri laukkaavaa Wednesdayta. Selkään nousin tietenkin uudestaan ja pistin pinkeän ponitamman töihin. Lyhyt ja ytimekäs treeni rakettien paukkeessa, lopettaminen vasta siinä vaiheessa kun poni rentoutui. Talliin mentiinkin sitten reippaasti ennen kunnon ilotuliteshow'ta, tallin kelloa vilkaistessani huomasin, että luvallinen rakettien ampuminen ei ollut edes vielä alkanut.
No, tulipahan treenattua. Ensi vuonna valitsen toisen ponin viimeiseksi ratsukseni ja ratsastan joka ikisen ponini huomattavasti aikaisemmin.
Ensimmäinen joulu poissa koto-Suomesta on tuntunut hyvin erilaiselta. Maa ei ollut lumesta valkoinen eikä viileä pohjoistuuli puhaltanut poskia pakkasessa punaiseksi. Joku kuitenkin oli tuttua ja turvallista, se oli kiiltokuvaponini Wednesdayn pehmeä hörinä aattoaamuna kun astelin aamutalliin. Heinien jaon keskellä painoin pääni tamman kiiltävään karvapeitteeseen ja hengitin vain ponin tuttua, lämmintä tuoksua keuhkojeni täydeltä. Muistelin aikaa, kun musta tamma oli vain kömpelö kolmivuotias ja nyt se oli jo ihan aikuinen, kaksi kaunista tammavarsaa jälkeensä jättänyt kouluratsu, joka valmistautui parhaillaan laatuarvosteluihin. Wednesday ei ollut muiden tallilaisten lemppari, mutta omaan sydämeeni se oli raivannut itselleen pysyvän ykköspaikan. Tamma oli kuin luotu minulle ja sen tempperamenttisuus sai minut vain hymyilemään enemmän. Vuosien aikana olin oppinut tuntemaan siron ponitamman kuin omat taskuni (ja se tunsi myös minut). Muistojen matkan keskeytti Wednesdayn kapea turpa, joka tunkeutui toppatakkini taskuun ja kaivoi sieltä sitä varten varatun porkkanan palan. Hymyillen taputin viimeisen kerran ponin lihaksikasta kaulaa ja siirryin jatkamaan aamuheinien jakoa myös muille nälkäisille poneille.
31.12.2023 raketteja omasta takaa, kirjoittajana Nilla
Vuoden viimeisenä ratsuna satuloin hämärästä tallista kiiltävän mustan tammani, juhlahumussa laitoin oikein pinkin glitterhuovan ponille matchaavien pinteleiden kanssa tietenkin. Wednesday pörisi paikoillaan innokkaana, se oli ollut muutaman päivän kevyemmällä kun oltiin Mattheon kanssa reissattu paikasta toiseen juhlapyhien takia. Napsautin kypärän leukaremmin kiinni ja syvään hengittäen lähdin taluttamaan virkeää ponitammaa kohti lumista kenttää, maneesiin en tällä kelillä menisi. Pakkasta oli noin kymmenen astetta, puhtaan valkoinen lumipeite peitti suuren kentän ja se kimalsi kauniisti valojen tuikkeessa.
Kiipesin pinkeän tamman selkään hetken alkukäyntien jälkeen ja ensimmäisten minuuttien aikana jo koin sellaista liikehdintää Wednesdayn osalta, että totesin työnteon alkavan heti. Lyhyen ja ytimekkään alkuverryttelyn aikana kerkesin katselemaan hetken aikaa tummaa tähtitaivasta ponin takajalkojen lentäessä pukkien tiimoilta kohti taivaskattoa, onneksi tiukka takanoja oli jo tuttu juttu ponin ratsutusajoilta. Kun Wednesday oli saanut purettua patoutuneen energiansa, rentoutui se huomattavasti ja oli ihan ratsastettavissa, pehmeä ja lennokas. Kunnes joku älypää päätti laukaista illan ensimmäisen raketin.
Enää en voi sanoa, että olen Wednesdayn kestävä ratsastaja. Pieni musta ponini päätti singota täysillä eteenpäin kuullessaan raketin paukahduksen, samaan aikaan se pukitti (isommin kuin ikinä) ja pukista laskeutuessaan kääntyi lähes 180-astetta saaden minut mätkähtämään kentän lumiseen pohjaan. Hetken aikaa pärräsin suomalaiseen tapaan ja tuijottelin raketista taivaalle lennähtäneitä valopalloja (olisi nyt ollut edes hieno raketti...) kunnes nousin pyydystämään iloisena kenttää ympäri laukkaavaa Wednesdayta. Selkään nousin tietenkin uudestaan ja pistin pinkeän ponitamman töihin. Lyhyt ja ytimekäs treeni rakettien paukkeessa, lopettaminen vasta siinä vaiheessa kun poni rentoutui. Talliin mentiinkin sitten reippaasti ennen kunnon ilotuliteshow'ta, tallin kelloa vilkaistessani huomasin, että luvallinen rakettien ampuminen ei ollut edes vielä alkanut.
No, tulipahan treenattua. Ensi vuonna valitsen toisen ponin viimeiseksi ratsukseni ja ratsastan joka ikisen ponini huomattavasti aikaisemmin.
virtuaalitalli, virtuaalihevonen
a sim-game stable, a sim-game horse |
ponin kuvat © Fee Fotografie
|