† 01.05.2024
Kevyt kulkea on, ei ahdista siellä. Ei tuskia tunneta taivaan tiellä.
Kevyt kulkea on, ei ahdista siellä. Ei tuskia tunneta taivaan tiellä.
147 cm 25% punarautias saksalainen ratsuponitamma MABEL
syntynyt 01.03.2023, ikääntyy satunnaisesti 8-vuotias 01.11.2023 omistaja VRL-15120 Nilla, Teasdale Ponies VH23-029-0137, esteratsastuspainotteinen (120 cm) |
Jos ostaa jälleen punaisen tamman, täytyy olla päästään vähän vialla. Jos ostaa sivusilmällä ihmisiä mulkoilevan punaisen tamman, täytyy olla päästään sekaisin.
Mabelin tapauksessa olen kuitenkin mielelläni päästäni sekaisin. Olen ensinnäkin luottavainen siihen, että pienen ponin kovan kuoren alla on pehmeä ja ystävällinen tapaus. Toisekseen, olen valmis opettelemaan paremmaksi ratsastajaksi saadakseni Mabelista kaiken sen kapasiteetin irti, jonka siitä ensikerralla näin Saksan pienissä paikallisissa estekilpailuissa, kun se kissamaisesti ylitti esteen toisen perään ja liihotteli voittoon, vaikka ratsastaja vain kirjaimellisesti killui mukana.
Mabelin tapauksessa olen kuitenkin mielelläni päästäni sekaisin. Olen ensinnäkin luottavainen siihen, että pienen ponin kovan kuoren alla on pehmeä ja ystävällinen tapaus. Toisekseen, olen valmis opettelemaan paremmaksi ratsastajaksi saadakseni Mabelista kaiken sen kapasiteetin irti, jonka siitä ensikerralla näin Saksan pienissä paikallisissa estekilpailuissa, kun se kissamaisesti ylitti esteen toisen perään ja liihotteli voittoon, vaikka ratsastaja vain kirjaimellisesti killui mukana.
-
Sukutaulu
-
Luonnekuvaus
-
Jälkeläiset
-
Päiväkirja ja kilpailut
<
>
i. Malcolm
50% drp prt 146 cm |
|
e. Gracelynn
trak rn 161 cm |
|
isälinja evm (0)
emälinja evm (0)
emälinja evm (0)
Punainen paholainen on tarkka kopio vanhemmistaan, se on herkkä ja tempperamenttinen, mutta oikeille ihmisille hyvin seurallinen ja ystävällinen. Mabelilla on niin kutsuttu resting bitch face. Sen pienet suippokorvat ovat 90 prosenttia ajasta liimautuneet niskaan ja se näyttää aina varautuneelta. Hoitaessa punainen tamma on nirppanokka, se huolii lähelleen vain tietyt ihmiset ja tuntemattomia tervehtii kipakalla potkulla ja häikäisevän valkoisella hammasrivistöllä. Mabel kaipaa ympärilleen rauhaa ja rakkautta, jotta hairahtuu tulemaan ulos kopeasta ulkokuorestaan ja näyttämään oikeasti hellän luonteensa.
Ratsain Mabel on kuin viitapiru, se kuumuu sekunnissa ja manifestoi pienessä päässään kaiken olevan häntä vastaan. Askeleet sillä ovat suuret ja kiireiset, se ei omaa liitelevää ravia, jolla voisi liihotella valkoisten aitojen sisällä vaan ison, reippaan laukan, jolla se kauhoo kohti esteitä silmät innosta kiiluen. Tiukan, kipakan potkun omistava Mabel kelpuuttaa vain tasaisen ja lähes olemattoman ratsastajan. Tamman selässä ei saa niinkään vaikuttaa, siellä pitää tukea ja toivoa parasta. Poni protestoi pieniäkin virheitä ja vaikka nauttiikin hyppäämisestä, se myös tietää oman arvonsa ja jättää mieluummin hyppäämättä kun pelastaa ratsastajaansa huonoista paikoista tai huonosta ratsastuksesta.
Kilpa-areenalle päästessään Mabelin silmissä syttyy uusi pilke, se saalistaa katsellaan seuraavaa estettä ja suuntaa ponnekkaalla laukalla sitä kohti. Välillä varjot saattavat olla pelottavia esteen jälkeen, välillä ratsastaja mokaa ja sen takia kielletään. Pääasiallisesti pienellä punaisella tammalla kuitenkin on halu mennä jokaisesta esteestä yli kissamaisella hypyllä ja hyvin ketterillä jaloilla. Mabel on varovainen hyppääjä, joka hyvin esteelle tullessaan ylittää sen ilman epävarmuuksia ja puomeja.
Ratsain Mabel on kuin viitapiru, se kuumuu sekunnissa ja manifestoi pienessä päässään kaiken olevan häntä vastaan. Askeleet sillä ovat suuret ja kiireiset, se ei omaa liitelevää ravia, jolla voisi liihotella valkoisten aitojen sisällä vaan ison, reippaan laukan, jolla se kauhoo kohti esteitä silmät innosta kiiluen. Tiukan, kipakan potkun omistava Mabel kelpuuttaa vain tasaisen ja lähes olemattoman ratsastajan. Tamman selässä ei saa niinkään vaikuttaa, siellä pitää tukea ja toivoa parasta. Poni protestoi pieniäkin virheitä ja vaikka nauttiikin hyppäämisestä, se myös tietää oman arvonsa ja jättää mieluummin hyppäämättä kun pelastaa ratsastajaansa huonoista paikoista tai huonosta ratsastuksesta.
Kilpa-areenalle päästessään Mabelin silmissä syttyy uusi pilke, se saalistaa katsellaan seuraavaa estettä ja suuntaa ponnekkaalla laukalla sitä kohti. Välillä varjot saattavat olla pelottavia esteen jälkeen, välillä ratsastaja mokaa ja sen takia kielletään. Pääasiallisesti pienellä punaisella tammalla kuitenkin on halu mennä jokaisesta esteestä yli kissamaisella hypyllä ja hyvin ketterillä jaloilla. Mabel on varovainen hyppääjä, joka hyvin esteelle tullessaan ylittää sen ilman epävarmuuksia ja puomeja.
Mabel ei ole enää jalostuskäytössä.
37.5% drp tamma Teasdale Martini (isä Bacardi) EV-II
Rakastettavan pirtsakka, oman arvonsa tunteva kuningatar joka on herkkä kilpaponin alku, joka menee kovaa ja korkealta aina, kun saa mahdollisuuden. Omaa ketterän laukan sekä varovaisen hyppytyylin, innostuu entistä enemmän esteiden noustessa ja tehtävien muuttuessa hankalemmiksi.
25% drp tamma Teasdale Maeve (isä Kansas)
Lyhyesti luonteesta.
37.5% drp tamma Teasdale Martini (isä Bacardi) EV-II
Rakastettavan pirtsakka, oman arvonsa tunteva kuningatar joka on herkkä kilpaponin alku, joka menee kovaa ja korkealta aina, kun saa mahdollisuuden. Omaa ketterän laukan sekä varovaisen hyppytyylin, innostuu entistä enemmän esteiden noustessa ja tehtävien muuttuessa hankalemmiksi.
25% drp tamma Teasdale Maeve (isä Kansas)
Lyhyesti luonteesta.
Kilpailee Virtuaalisen ratsastajainliiton alaisissa porrastetuissa kilpailuissa lajinaan esteratsastus, katso ajantasainen pistetilanne täältä.
15.09.2023 VSN Ridden Reserve Champion, tuom. Spookiness
|
31.03.2024 Syyn Kartano, ERJ-Cup 120 cm, 04/77
|
30.03.2024 päiväkirjamerkintä, kirjoittajana Nilla
Minun pitäisi varmaan kirjoittaa kirja, jonka nimeäisin ehdottomasti Viitapirun seikkailuiksi. Niin paljon olemme jo kokeneet Mabelin kanssa ja niin paljon on vielä kokematta. Tänään suuntasin punaisen paholaiseni maastopoluille, tarkoituksena mennä päästelemään sen korvista ulos tunkeutuva höyry villien laukkavetojen avulla pois. Viimeaikoina Mabel oli enemmän pomppinut paikoillaan kun edennyt järkevästi, joten oletetusti sillä oli patoutunutta energiaa vaikka muille jakaa, joka sen piti päästä purkamaan itsestään.
Alkukäynnit suoritettiin taktisesti kinttupoluilla, jolloin allani innosta kihisevä tamma ei voinut muuta, kuin keskittyä mihin sievät kavionsa asettaa. Isommille poluille siirryimme vasta ohjat tuntumalle otettuna ja pariin kertaan puuta päin pysäytetyllä ponilla. Raviin siirtyminen oli, no, lennokas. Käytännössä kerkesin vasta myödätä ohjasta kun tamman takajalat singahtivat jo kohti taivasta pukin saattelemana ja se päästi suustaa korvia vihlovan vinkaisun. Nyt päästiin sen mielestä melkein asiaan. Ravissa me mentiin kovaa. Mabelilla ei luontaisesti ole mikään kovin kummoinen ravi, mutta suuren energiapatouman ansiosta tänään siinä oli ilmavuutta ja vauhtia vaikka muille jakaa. Pidätteisiin pieni viitapiruni ei vastannut, mutta enpä sitä oikeastaan odottanutkaan.
Laukkaan siirryimme vähän puolivahingossa kun Mabel joutui hyppäämään pienen tulvakohdan yli. Ponnistus lähti hienosti ravista, mutta laskeutuessa tamma päätti, että nyt oli aika ja siirtyi laukkaan. Yllätyin (ja sen olisi nähnyt myös ilmeestäni) kun muutaman minuutin ajan laukka oli jopa hallinnassani. Päätin hyödyntää tilaisuuden ja kiertelin ja kaartelin laukassa pitkin leveää metsätietä, antamatta Mabelille oikeastaan mahdollisuutta sinkaista täyteen vauhtiin. Päästyämme tuttuun loivaan ylämäkeen tartuin ponin paksuun harjaan ja annoin punarautiaan tamman selälle tilaa nousemalla kunnolla kevyeeseen istuntaan. Nyt sai räjähtää ja mennä täysiä. Kuin ajatuksen voimasta poni sinkaisi matkaan. Tunsin veden valuvan silmistäni, mutta hymyni ei hyytynyt sekunniksikaan. Jos Mabel olisi osannut hymyillä, sekin olisi tällä hetkellä hymyillyt Naantalin auringon lailla.
01.08.2023 päiväkirjamerkintä, kirjoittajana Nilla
Olin verrytellyt punaisen viitapiruni pitkän kaavan mukaan. Työstänyt sitä parhaimman taitoni mukaan mahdollisimman hitaaksi ja laiskaksi. Onnistuminen asiassa oli sitten eri juttu. Mabel oli tuttuun tapaansa aloittanut treenin juoksemalla täysin ohjan läpi, suupielten venyessä pidätteiden mukana ja tahdin kiihtyessä kierros kierrokselta. Sitten tapahtui ihme, salama kirkkaalta taivaalta. Runtatessani istunnan tiukasti penkkiin poni jopa kuunteli. Se hidasti tahtiaan, nappasi takajalatkin tallista mukaansa ja pehmeni huomattavasti kauttaaltaan.
Mabel oli ennen näkemättömän kiva ratsastaa, se oli melkeinpä jopa rauhallinen ja keskittyi pyydettyihin asioihin. Verrytelyn jälkeen en uskaltanut antaa aikaa vapain ohjin käveltäville välikäynneille vaan ohjasin ponin kohti päivän ensimmäistä tehtävää. Gretchen oli pyynnöstäni jättänyt kentälle Hangon keksi -puomitehtävän. Aloitimme tehtävän ravissa ja käänsin ponin nokan kohti ensimmäistä puomia. Pienet niskaan normaalisti piiloutuvat korvat pomppasivat pystyyn ja tiesin, että tamman silmiin heräsi kiinnostunut kiilto. Ravissa tahti oli edelleen yllättävän rauhallinen, johtuen toki osittain myös tehtävästä, jossa ponia sai kääntää jatkuvasti ja jarruttaa piilossa kiihtyvää tahtia muuttamalla volttien kokoa. Kun tehtävää oli suoritettu muutamiin suuntiin nostin laukan ja siirsin katseen kohti seuraavaa tehtävää. Edelleen jatkoimme kääntämisen parissa (paras tapa hillitä viitapirun vauhtia!) ja edessä oli kavalettitehtäviä nelikaarisella kiemurauralla. Kiemuroiden keskelle sai helposti tehtyä volttia toisensa perään, jos vauhti meinasi kiihtyä liikaa.
Ensimmäisen kavaletin Mabel ylitti liioitellulla pompulla; tamma sinkosi jalkansa kohti taivasta ja suikahti laskeutuessaan todella reippaaseen laukkaan. Kaksi volttia ja vauhti oli jo hieman enemmän ratsastettavissa. Toinen kavaletti ylitettiin hieman järkevämmällä loikalla. Edelleen vauhti kiihtyi laskeutumisen jälkeen, joten jälleen punainen poni pääsi pyörimään voltille. Kolmannen jälkeen päästiin jopa jatkamaan suoraa tehtävässä eteenpäin.
Teimme useamman toiston kivalla kiemurauralla; Mabel parani kierros kierrokselta ja kehitti itselleen jostain malttia. Helpotti kummasti jo treenistä väsyneen ratsastajan hommia, kun ei tarvinnutkaan joka askeleella juurtua satulaan entistä tiukemmin ja tehdä pidätteitä enemmän, kuin sekunteja oli minuutissa. Treenasimme yhteensä ehkä 45 minuuttia, mutta treeni pisti ratsastajan kyllä hapoille. Talliin palasi treenin jälkeen hiestä läpimärkä ratsastaja ja itseensä varsin tyytyväinen punainen poni.
Minun pitäisi varmaan kirjoittaa kirja, jonka nimeäisin ehdottomasti Viitapirun seikkailuiksi. Niin paljon olemme jo kokeneet Mabelin kanssa ja niin paljon on vielä kokematta. Tänään suuntasin punaisen paholaiseni maastopoluille, tarkoituksena mennä päästelemään sen korvista ulos tunkeutuva höyry villien laukkavetojen avulla pois. Viimeaikoina Mabel oli enemmän pomppinut paikoillaan kun edennyt järkevästi, joten oletetusti sillä oli patoutunutta energiaa vaikka muille jakaa, joka sen piti päästä purkamaan itsestään.
Alkukäynnit suoritettiin taktisesti kinttupoluilla, jolloin allani innosta kihisevä tamma ei voinut muuta, kuin keskittyä mihin sievät kavionsa asettaa. Isommille poluille siirryimme vasta ohjat tuntumalle otettuna ja pariin kertaan puuta päin pysäytetyllä ponilla. Raviin siirtyminen oli, no, lennokas. Käytännössä kerkesin vasta myödätä ohjasta kun tamman takajalat singahtivat jo kohti taivasta pukin saattelemana ja se päästi suustaa korvia vihlovan vinkaisun. Nyt päästiin sen mielestä melkein asiaan. Ravissa me mentiin kovaa. Mabelilla ei luontaisesti ole mikään kovin kummoinen ravi, mutta suuren energiapatouman ansiosta tänään siinä oli ilmavuutta ja vauhtia vaikka muille jakaa. Pidätteisiin pieni viitapiruni ei vastannut, mutta enpä sitä oikeastaan odottanutkaan.
Laukkaan siirryimme vähän puolivahingossa kun Mabel joutui hyppäämään pienen tulvakohdan yli. Ponnistus lähti hienosti ravista, mutta laskeutuessa tamma päätti, että nyt oli aika ja siirtyi laukkaan. Yllätyin (ja sen olisi nähnyt myös ilmeestäni) kun muutaman minuutin ajan laukka oli jopa hallinnassani. Päätin hyödyntää tilaisuuden ja kiertelin ja kaartelin laukassa pitkin leveää metsätietä, antamatta Mabelille oikeastaan mahdollisuutta sinkaista täyteen vauhtiin. Päästyämme tuttuun loivaan ylämäkeen tartuin ponin paksuun harjaan ja annoin punarautiaan tamman selälle tilaa nousemalla kunnolla kevyeeseen istuntaan. Nyt sai räjähtää ja mennä täysiä. Kuin ajatuksen voimasta poni sinkaisi matkaan. Tunsin veden valuvan silmistäni, mutta hymyni ei hyytynyt sekunniksikaan. Jos Mabel olisi osannut hymyillä, sekin olisi tällä hetkellä hymyillyt Naantalin auringon lailla.
01.08.2023 päiväkirjamerkintä, kirjoittajana Nilla
Olin verrytellyt punaisen viitapiruni pitkän kaavan mukaan. Työstänyt sitä parhaimman taitoni mukaan mahdollisimman hitaaksi ja laiskaksi. Onnistuminen asiassa oli sitten eri juttu. Mabel oli tuttuun tapaansa aloittanut treenin juoksemalla täysin ohjan läpi, suupielten venyessä pidätteiden mukana ja tahdin kiihtyessä kierros kierrokselta. Sitten tapahtui ihme, salama kirkkaalta taivaalta. Runtatessani istunnan tiukasti penkkiin poni jopa kuunteli. Se hidasti tahtiaan, nappasi takajalatkin tallista mukaansa ja pehmeni huomattavasti kauttaaltaan.
Mabel oli ennen näkemättömän kiva ratsastaa, se oli melkeinpä jopa rauhallinen ja keskittyi pyydettyihin asioihin. Verrytelyn jälkeen en uskaltanut antaa aikaa vapain ohjin käveltäville välikäynneille vaan ohjasin ponin kohti päivän ensimmäistä tehtävää. Gretchen oli pyynnöstäni jättänyt kentälle Hangon keksi -puomitehtävän. Aloitimme tehtävän ravissa ja käänsin ponin nokan kohti ensimmäistä puomia. Pienet niskaan normaalisti piiloutuvat korvat pomppasivat pystyyn ja tiesin, että tamman silmiin heräsi kiinnostunut kiilto. Ravissa tahti oli edelleen yllättävän rauhallinen, johtuen toki osittain myös tehtävästä, jossa ponia sai kääntää jatkuvasti ja jarruttaa piilossa kiihtyvää tahtia muuttamalla volttien kokoa. Kun tehtävää oli suoritettu muutamiin suuntiin nostin laukan ja siirsin katseen kohti seuraavaa tehtävää. Edelleen jatkoimme kääntämisen parissa (paras tapa hillitä viitapirun vauhtia!) ja edessä oli kavalettitehtäviä nelikaarisella kiemurauralla. Kiemuroiden keskelle sai helposti tehtyä volttia toisensa perään, jos vauhti meinasi kiihtyä liikaa.
Ensimmäisen kavaletin Mabel ylitti liioitellulla pompulla; tamma sinkosi jalkansa kohti taivasta ja suikahti laskeutuessaan todella reippaaseen laukkaan. Kaksi volttia ja vauhti oli jo hieman enemmän ratsastettavissa. Toinen kavaletti ylitettiin hieman järkevämmällä loikalla. Edelleen vauhti kiihtyi laskeutumisen jälkeen, joten jälleen punainen poni pääsi pyörimään voltille. Kolmannen jälkeen päästiin jopa jatkamaan suoraa tehtävässä eteenpäin.
Teimme useamman toiston kivalla kiemurauralla; Mabel parani kierros kierrokselta ja kehitti itselleen jostain malttia. Helpotti kummasti jo treenistä väsyneen ratsastajan hommia, kun ei tarvinnutkaan joka askeleella juurtua satulaan entistä tiukemmin ja tehdä pidätteitä enemmän, kuin sekunteja oli minuutissa. Treenasimme yhteensä ehkä 45 minuuttia, mutta treeni pisti ratsastajan kyllä hapoille. Talliin palasi treenin jälkeen hiestä läpimärkä ratsastaja ja itseensä varsin tyytyväinen punainen poni.
virtuaalitalli, virtuaalihevonen
a sim-game stable, a sim-game horse |
ponin kuvat © Fee Fotografie
|