† 06.04.2024
Ei jaksanut sydän kultainen, vaan lähdit luokse pilvien valkeiden.
Ei jaksanut sydän kultainen, vaan lähdit luokse pilvien valkeiden.
145 cm voikko new forestinponiori LISSANDRO
syntynyt 01.02.2023, ikääntyy satunnaisesti 8-vuotias 01.10.2023 omistaja VRL-15120 Nilla, Teasdale Ponies VH23-027-0061, kouluratsastuspainotteinen (vaativa B) |
Brittein ponisaaret on oikein kutkuttava paikka, sinne on kiva matkustaa kerta toisensa jälkeen ja sieltä lähtee aina lompakko tyhjänä, mutta sydän täynnä. Tälläkään kertaa ei reissu jäänyt tuloksettomaksi. Jälleen kerran tiedän, miksi raadan yötä päivää töissä, mutta en kadu hetkeäkään. Lissandro oli lyhyen reissun lottovoitto, kuvankaunis voikko poniori valloitti minut ensimmäisten sekuntien aikana. Selkään kiivettyäni olisin ollut valmis ryöstämään vaikka pankin, saadakseni pörröisen ponin mukaani. Onneksi ei tarvinnut ja Visaa vinguttamalla selvisin. Ori hurmasi minut niin ulkonäöllään kuin luonteellaankin, sillä oli isot, helposti istuttavat liikkeet sekä itsevarmuutta, jolla tiesin, että tulemme pärjäämään kilparadoilla.
-
Sukutaulu
-
Luonnekuvaus
-
Jälkeläiset
-
Päiväkirja ja kilpailut
<
>
i. Moselle
nf vkk 146 cm |
|
e. Ayala
nf vprt 142 cm |
|
isälinja evm (0)
emälinja evm (0)
i. Mosellen elämä alkoi myrskyisästi, kun se jouduttiin erottamaan muutaman tunnin ikäisenä agressiivisesta emästään. Ihmisten hellässä hoivassa orista kuitenkin kasvoi hyvin ihmisrakas, kiltti ja luottavainen ori. Mosellen käytöstavat ovat alusta alkaen paremmat kuin monella aikaisin ruunatulla yksilöllä. Komea, jalopäinen ori toimi perheensä kahden tyttären kouluratsuna ja kilpaponina tyttöjen ponivuosien loppumiseen asti. Se valloitti tuomareiden ja katsomon sydämet kauniilla ravillaan ja ryhdikkäällä olemuksellaan. Kilpavuosien jälkeen se vieraili muutaman kesän paikallisen siittolan laitumilla, astuen yhteensä 30 tammaa.
ii. Mosaic ei pitkän elämänsä aikana saanut kokea satulaa selässään tai tuulen voimakasta puhallusta pitkässä harjassaan laukatessaan ratsastajansa kanssa auringonlaskuun. Mosaic sai kokea näyttelyihin hullantuneen omistaja-kasvattajan sekä kameroiden säihkyvät salamavalot poseeratessaan paikallisten hevoslehtien kansiin. Orissa ei ollut mitään vikaa, mikä olisi ratsukäytön estänyt, omistaja-kasvattajaa vain ei kiinnostanut ratsuhommat. Mosaicilla oli oppikirjamainen luonne, pitkä lista hienoja näyttelytuloksia ja orin komeasta ulkomuodosta kiinnostuneita tammanomistajia tyrkyttämässä omia pullaponejaan ovista ja ikkunoista. Mosaic vietti hyvän, pitkän elämän mannekiinina ja jalostusorina.
ie. Arendelle oli ujo, varovainen ja hyvin epävarma tallin takanurkassa kasvanut kaunis new forestinponitamma. Arendellella yritettiin ratsastaa, se ei uskaltanut juurikaan liikkua. Tamma hiipi varovaisesti eteenpäin maneesin nurkkiin ja jäi sinne kyyhöttämään. Tammaa yritettiin juoksuttaa, se vaan pakeni. Arendellen kanssa luovuttiin toivosta. Laiduntaessaan se esitti todella kaunista, kevyttä ravia eikä tamman rakenteessakaan ollut moitittavaa. Jokin tamman historiassa kuitenkin oli jättänyt syvät arvet pieneen, kauniiseen new forestiin. Arendellen omistaja yritti antaa pienelle ponitammalle vielä yhden mahdollisuuden ja astutti sen rauhallisella näyttelyponilla, ulkonäön lisäksi itsevarma luonne toisi ainakin varsaan jotain hyvää jos tammaa ei voisi pelastaa. Varsominen sai Arendellen entistä epävarmemmaksi, ja tämän ajettua agressiivisena varsansa pois lopetettiin poni vain 9-vuotiaana.
e. Ayala oli täydellisen rauhallinen ja tasainen, isokoinen voikko new forestinponi. Ayalalla oli isot, hevosmaiset liikkeet ja kiva, yksinkertainen luonne. Kilparadoilla tamma oli hieman varovainen, mutta suoritti tasaisesti kaiken, mitä ratsastaja siltä ikinä tajusi pyytää. Varovaisuuden takia poni pääsi eläköitymään kilpauraltaan suhteellisen ajoissa, se siirtyi pienen ponikasvattajan pihaan jatkamaan kaunista sukuaan ja tekemään lauman söpöjä ponivarsoja.
ei. Alchemist oli kaunis brittiläinen new forestinponiori, joka jäi kilpapiireissä valitettavasti melko tuntemattomaksi. Syy ei ollut siinä, että ponissa olisi ollut jotain vikaa tai etteikö ratsastajaa kivaluontoiselle orille olisi löytynyt. Syy oli yksinkertaisesti taloudellinen. Raha meni valmentautumiseen, oppimiseen ja ponin elättämiseen. Pitkät kilpailumatkatkaan eivät helpottaneet ponin omistajan rahapussin tilannetta. Alchemist vaihtoi loppujen lopuksi kotia ollessaan 15-vuotias, se ruunattiin ja toimi loppuelämänsä rauhallisena ja kilttinä ratsastuskouluponina. Ennen uranvaihtoaan ori kerkesi astumaan useamman tamman, jättäen oripäiviensä muistoksi kuusi hienoluonteista varsaa.
ee. Helga oli pitkään suunniteltu ja hyvin odotettu varsa huippusuvusta. Sen oli tarkoitus olla tulevaisuuden ruusukehai, tuoda omistajaperheensä pojalle satoja ruusukkeita ja kimaltavia mitaleja. Niin ei kuitenkaan käynyt. Tapaturma-altis Helga onnistui telomaan itsensä jo nuorena, saaden loppuelämänsä uudeksi suunnaksi siitostamman uran. Kivaluontoinen, kivannäköinen ja kivasukuinen tamma oli suosittu siitostamma, varsat ostettiin jo sen mahasta ja se kaikkien onneksi periyttikin erinomaisia ominaisuuksiaan varsoillensa.
emälinja evm (0)
i. Mosellen elämä alkoi myrskyisästi, kun se jouduttiin erottamaan muutaman tunnin ikäisenä agressiivisesta emästään. Ihmisten hellässä hoivassa orista kuitenkin kasvoi hyvin ihmisrakas, kiltti ja luottavainen ori. Mosellen käytöstavat ovat alusta alkaen paremmat kuin monella aikaisin ruunatulla yksilöllä. Komea, jalopäinen ori toimi perheensä kahden tyttären kouluratsuna ja kilpaponina tyttöjen ponivuosien loppumiseen asti. Se valloitti tuomareiden ja katsomon sydämet kauniilla ravillaan ja ryhdikkäällä olemuksellaan. Kilpavuosien jälkeen se vieraili muutaman kesän paikallisen siittolan laitumilla, astuen yhteensä 30 tammaa.
ii. Mosaic ei pitkän elämänsä aikana saanut kokea satulaa selässään tai tuulen voimakasta puhallusta pitkässä harjassaan laukatessaan ratsastajansa kanssa auringonlaskuun. Mosaic sai kokea näyttelyihin hullantuneen omistaja-kasvattajan sekä kameroiden säihkyvät salamavalot poseeratessaan paikallisten hevoslehtien kansiin. Orissa ei ollut mitään vikaa, mikä olisi ratsukäytön estänyt, omistaja-kasvattajaa vain ei kiinnostanut ratsuhommat. Mosaicilla oli oppikirjamainen luonne, pitkä lista hienoja näyttelytuloksia ja orin komeasta ulkomuodosta kiinnostuneita tammanomistajia tyrkyttämässä omia pullaponejaan ovista ja ikkunoista. Mosaic vietti hyvän, pitkän elämän mannekiinina ja jalostusorina.
ie. Arendelle oli ujo, varovainen ja hyvin epävarma tallin takanurkassa kasvanut kaunis new forestinponitamma. Arendellella yritettiin ratsastaa, se ei uskaltanut juurikaan liikkua. Tamma hiipi varovaisesti eteenpäin maneesin nurkkiin ja jäi sinne kyyhöttämään. Tammaa yritettiin juoksuttaa, se vaan pakeni. Arendellen kanssa luovuttiin toivosta. Laiduntaessaan se esitti todella kaunista, kevyttä ravia eikä tamman rakenteessakaan ollut moitittavaa. Jokin tamman historiassa kuitenkin oli jättänyt syvät arvet pieneen, kauniiseen new forestiin. Arendellen omistaja yritti antaa pienelle ponitammalle vielä yhden mahdollisuuden ja astutti sen rauhallisella näyttelyponilla, ulkonäön lisäksi itsevarma luonne toisi ainakin varsaan jotain hyvää jos tammaa ei voisi pelastaa. Varsominen sai Arendellen entistä epävarmemmaksi, ja tämän ajettua agressiivisena varsansa pois lopetettiin poni vain 9-vuotiaana.
e. Ayala oli täydellisen rauhallinen ja tasainen, isokoinen voikko new forestinponi. Ayalalla oli isot, hevosmaiset liikkeet ja kiva, yksinkertainen luonne. Kilparadoilla tamma oli hieman varovainen, mutta suoritti tasaisesti kaiken, mitä ratsastaja siltä ikinä tajusi pyytää. Varovaisuuden takia poni pääsi eläköitymään kilpauraltaan suhteellisen ajoissa, se siirtyi pienen ponikasvattajan pihaan jatkamaan kaunista sukuaan ja tekemään lauman söpöjä ponivarsoja.
ei. Alchemist oli kaunis brittiläinen new forestinponiori, joka jäi kilpapiireissä valitettavasti melko tuntemattomaksi. Syy ei ollut siinä, että ponissa olisi ollut jotain vikaa tai etteikö ratsastajaa kivaluontoiselle orille olisi löytynyt. Syy oli yksinkertaisesti taloudellinen. Raha meni valmentautumiseen, oppimiseen ja ponin elättämiseen. Pitkät kilpailumatkatkaan eivät helpottaneet ponin omistajan rahapussin tilannetta. Alchemist vaihtoi loppujen lopuksi kotia ollessaan 15-vuotias, se ruunattiin ja toimi loppuelämänsä rauhallisena ja kilttinä ratsastuskouluponina. Ennen uranvaihtoaan ori kerkesi astumaan useamman tamman, jättäen oripäiviensä muistoksi kuusi hienoluonteista varsaa.
ee. Helga oli pitkään suunniteltu ja hyvin odotettu varsa huippusuvusta. Sen oli tarkoitus olla tulevaisuuden ruusukehai, tuoda omistajaperheensä pojalle satoja ruusukkeita ja kimaltavia mitaleja. Niin ei kuitenkaan käynyt. Tapaturma-altis Helga onnistui telomaan itsensä jo nuorena, saaden loppuelämänsä uudeksi suunnaksi siitostamman uran. Kivaluontoinen, kivannäköinen ja kivasukuinen tamma oli suosittu siitostamma, varsat ostettiin jo sen mahasta ja se kaikkien onneksi periyttikin erinomaisia ominaisuuksiaan varsoillensa.
Jos Lissandro olisi jenkkielokuvien hahmo, olisi se jenkkijalkapallojoukkueen kapteeni, joka väläyttelisi valloittavaa hymyä cheerleadereille ja saisi heidän polvensa tutisemaan ihastuksesta. Lissandro olisi sellainen kapteeni, jolle kukaan ei voisi olla vihainen, koska kaikki, mitä hän tekee on vain joukkueen eduksi. Ja kaikkihan tykkäävät joukkueellensa omistautuneesta kapteenista koska jenkkijalkapallojoukkue on koulun ylpeyden aihe.
Lissandro nauttii esiintymisestä. Ori on kuin luotu tanssahtelemaan parrasvaloissa ja se tietää sen. Voikko ori oppii uutta joka hetkellä, se on aina hyvällä päällä ja no, täydellinen vaan aina. Poniori on hyvin miellyttämishaluinen, mutta kuitenkin samalla myös hyvin itsevarma. Lissandro tekee kaikkensa, jotta ratsastajalla olisi helppo ja hyvä olla. Unohtamatta tietenkään sitä, että samalla tämä monitaituriponi tekee kaikkensa myös voittaakseen. Ori on herkkä, sillä on isot, selkeät liikkeet ja charmikas ryhti. Ravissa on ilmaa, laukassa on voimaa ja käynti on niin tasaista ja laadukasta, että sitä katsellessa hiljenee joka ikinen. Pienillä avuilla kun oria ratsastaa se antaa kaikkensa ja tekee varmasti parhaansa saavuttaakseen voiton.
Voikko new forestinponiori on suustaan tasainen ja kyljistään elastinen, sillä on sopivissa määrin työmyyrän luonne ja se odottaa aina uutta tilaisuutta päästä esittelemään sitä. Laadukkaat askellajit vaativat ratsastajalta kuitenkin jo hieman enemmän kehonhallintaa, joten aloittelevien ratsastajien ratsu muutoin lähes virheetön poni ei ole. Mikäli Lissandron ratsastettavuudesta jotain huonoakin pitäisi keksiä, olisi se luultavasti sen miellyttämisenhaluisuus. Niin nurinkuriselta kuin se kuulostaakin. Voikko poni on niin miellyttämisenhaluinen ratsastajalleen, että se alkaa helposti ennakoimaan tehtäviä ja ennakoidessaan se myös välillä tarjoaa helposti jotain muuta, kuin mitä pitäisi.
Ori ylittää esteitä myös tasaisella tyylillä, sillä ei ehkä ole kaikista tyylipuhtain tapa kivuta värikkäiden puomien yli (varsinkaan jos ne ovat ilmassa), mutta se suoriutuu ja nauttii niiden tuomasta vaihtelusta. Maastossa Lissandro etenee varmajalkaisesti, saattaa hieman pelätä pelottavien kivien varjoja (huomioikaa kuitenkin, että vain yksin ollessaan!), mutta pääasiallisesti on sielläkin mutkaton oma itsensä.
Lissandro nauttii esiintymisestä. Ori on kuin luotu tanssahtelemaan parrasvaloissa ja se tietää sen. Voikko ori oppii uutta joka hetkellä, se on aina hyvällä päällä ja no, täydellinen vaan aina. Poniori on hyvin miellyttämishaluinen, mutta kuitenkin samalla myös hyvin itsevarma. Lissandro tekee kaikkensa, jotta ratsastajalla olisi helppo ja hyvä olla. Unohtamatta tietenkään sitä, että samalla tämä monitaituriponi tekee kaikkensa myös voittaakseen. Ori on herkkä, sillä on isot, selkeät liikkeet ja charmikas ryhti. Ravissa on ilmaa, laukassa on voimaa ja käynti on niin tasaista ja laadukasta, että sitä katsellessa hiljenee joka ikinen. Pienillä avuilla kun oria ratsastaa se antaa kaikkensa ja tekee varmasti parhaansa saavuttaakseen voiton.
Voikko new forestinponiori on suustaan tasainen ja kyljistään elastinen, sillä on sopivissa määrin työmyyrän luonne ja se odottaa aina uutta tilaisuutta päästä esittelemään sitä. Laadukkaat askellajit vaativat ratsastajalta kuitenkin jo hieman enemmän kehonhallintaa, joten aloittelevien ratsastajien ratsu muutoin lähes virheetön poni ei ole. Mikäli Lissandron ratsastettavuudesta jotain huonoakin pitäisi keksiä, olisi se luultavasti sen miellyttämisenhaluisuus. Niin nurinkuriselta kuin se kuulostaakin. Voikko poni on niin miellyttämisenhaluinen ratsastajalleen, että se alkaa helposti ennakoimaan tehtäviä ja ennakoidessaan se myös välillä tarjoaa helposti jotain muuta, kuin mitä pitäisi.
Ori ylittää esteitä myös tasaisella tyylillä, sillä ei ehkä ole kaikista tyylipuhtain tapa kivuta värikkäiden puomien yli (varsinkaan jos ne ovat ilmassa), mutta se suoriutuu ja nauttii niiden tuomasta vaihtelusta. Maastossa Lissandro etenee varmajalkaisesti, saattaa hieman pelätä pelottavien kivien varjoja (huomioikaa kuitenkin, että vain yksin ollessaan!), mutta pääasiallisesti on sielläkin mutkaton oma itsensä.
nf tamma Ilvessalon Lavinia (emä Wilhelmina) KV-III
Suurisydäminen, rauhallinen voikko new forestinponitamma syntyi rauhallisena kesäiltana viimeistä auringon säteiden laskeutuessa horisonttiin. Tamman sydän on pelkkää kultaa, kuten vanhemmillaan ja se on osoittanut kaunista potentiaalia kouluratsun urallaan.
75% drp tamma Teasdale Enid (emä Wednesday) KV-II
Lyhyesti luonteesta.
nf ori Teasdale Lorenzo (emä Avellana)
Lyhyesti luonteesta.
Suurisydäminen, rauhallinen voikko new forestinponitamma syntyi rauhallisena kesäiltana viimeistä auringon säteiden laskeutuessa horisonttiin. Tamman sydän on pelkkää kultaa, kuten vanhemmillaan ja se on osoittanut kaunista potentiaalia kouluratsun urallaan.
75% drp tamma Teasdale Enid (emä Wednesday) KV-II
Lyhyesti luonteesta.
nf ori Teasdale Lorenzo (emä Avellana)
Lyhyesti luonteesta.
Kilpailee Virtuaalisen ratsastajainliiton alaisissa porrastetuissa kilpailuissa lajinaan kouluratsastus, katso ajantasainen pistetilanne täältä.
19.01.2024 VSN Ridden Reserve Champion, tuom. Tiikeri
|
Ei tuloksia KRJ-cupista
|
09.02.2024 päiväkirjamerkintä, kirjoittajana Nilla
Myönnän, että siitä oli jo liikaa aikaa kun kävin verestämässä muistoja Lissandron kanssa kouluvalmennuksessa. Orin kilpauran loputtua emme olleet juurikaan vierailleet valvovan silmän alla, vaikka työntekomme ei loppunutkaan siihen. Brittiläissyntyinen Molly Wilson oli saapunut Teasdaleen pitämään valmennusviikonloppua minulle ja tallin nuoremmille lupauksille, mutta ilmaisen majoituslupauksen jälkeen nainen suostui tiivistämään aikatauluaan myös Lissandrolle.
Olin varustanut orin pitkästä aikaa kilpakamppeisiin ja kietonut valkoisena hohtavat pintelitkin sen pitkiin jalkoihin. Harjaa en toki letittänyt, mutta muutoin olimme ihan iskussa. Itselleni olin myös kiskonut mustat kilpasaappaat jalkoihin ja kunnioitin valmentajaa myös valkoisilla ratsastushousuilla. Tallityttö-Elsan avulla sain ujutettua monta ratsua samaan päivään ja hän toikin voikon orin maneesille. Kipusin valmiiksi käveletyn ponin kyytiin ja rapsutin nopeasti sen klipattua kaulaa.
Mollyn käskystä keskityimme Lissandron kanssa hyvin paljon sen käyntityöskentelyyn; halusimme muovattavuutta sen askeleeseen ja sen piti myös tapahtua luonnollisesti pienillä avuilla. Kävelimme pitkään ympäri maneesia tehden pysähdyksiä sekä tempon muutoksia, taivuttelimme kuusikaarisella ponin lyhyttä vartaloa ja haimme elastisuutta kylkiin pohkeenväistöillä. Lissandro suoritti moitteettomasti. Se pysähtyi pienin avuin, kokosi mielellään ja onnesta pärskien ja siirtyi sivuttaissuunnassa kevyesti paikasta toiseen. Enemmän sain moitteita omasta suorittamisestani. Valuin vasemmalle ja tipahdin täysin toispuoleiseksi. Tämä aiheutti ponin oikean kyljen pullahtamisen ulos emmekä enää näyttäneetkään niin näppäriltä. Lopputunnista, muiden askellajien jälkeen myös käynti näytti ihan pätevältä. Laukassa, jossa itselläni on ehdottomasti paras kehonhallinta, sain itseni kuriin ja näin ollen lopputunnista esitetty käyntikin luonnistui paljon paremmin.
Lissandro sai reilut taputukset molemmin puolin kaulaansa tunnin loppuessa. Laskeutuessani ponin selästä ja luovuttaessani sen Elsalle (ja otettuani vaihdossa seuraavan ratsun) sujautin sokeripalan pienen ponin suuhun. Olin hyvin tyytyväinen valmennukseen ja korvat rennosti sivuille sojottavana seisovalla Lissandrollakin näytti olevan positiivinen mieli tehdystä työstä. Kultapoika oli taas nimensä arvoinen.
06.01.2024 päiväkirjamerkintä, kirjoittajana Nilla
Mikä voisi olla parempaa ajanviettoa ja pään nollausta kuin maastoilu tallin kultapojan kanssa? Ei mikään.
Lissandro oli jo hoitaessa ihana oma itsensä, se hörisi pehmeästi lähestyessäni sen karsinaa ja kallisteli päätään innokkaan odottavasti kun varustin sitä poikkeuksellisesti Daffodilsiltä lainassa olevaan estesatulaan. Jotenkin koen aina, että maastoilu (oli se sitten vauhtimaastoilua tai pelkkää köpöttämistä) on kivempi suorittaa estesatulassa kuin koulupenkissä. Toki erikseen ne ihanat pakkassään toppausmaastot missä mennään toppahousuissa toppaloimeen verhotun ponin kanssa ilman satulaa.
Kelataan vähän eteenpäin ja siirrytään vaiheeseen, kun istuin ponin selässä ja tuijotin sen tötteröllä olevia vaaleita korvia. Ne heiluivat rennosti sen eteenpäin suuntautuvan askeleen tahdissa. Kävelimme hyvän tovin rennosti pitkin ohjin loskaisia metsäpolkua ristiin rastiin. Pidemmän kaavan alkukäyntien jälkeen siirryimme leveämmälle metsätielle ja keräilin ohjat käsiini. Samalla sekunnilla Lissandro hakeutui pehmeälle tuntumalle ja lähti ponnekkaasti polkemaan eteenpäin. Orin kanssa oli oikeastaan kivaa tehdä mitä vaan, se oli aina hyvillä mielin ja suoritti täydellä sydämellään. Raviin siirtymisessä ei tarvinnut juurikaan kehottaa ja innokkaan ponin ravi lähti reippaasti eteenpäin. Keventelin milteinpä keskiravin tahdissa menevän ravin mukana ja maisemat todellakin vaihtuivat.
Alkupuhallusten jälkeen pyysin hieman rauhallisempaa, lyhyempää ravia ja Lissandro suoritti tuttuun tapaansa mallikkaasti. Orin ryhti kohosi kymmennellä sentillä ja sen jalat rupesivat koukistumaan mahan alle. Rapa roiskui, mutta sekä poni, että ratsastaja olivat onnellisia. Muutama pohkeenväistö leveämmällä metsätiellä olivat kivaa vaihtelua vain eteenpäin touhottamisen jälkeen ja ne sujuivatkin innokkaasti. Nollaavalle, reippaalle laukalla annoin luvan hyvän lämmittelyn jälkeen. Nousin kevyeeseen istuntaan ja levitin hieman ohjasotettani, Lissandron korvat nousivat entistä enemmän tötterölle ja se pärskähti kiihdyttäessään tahtiaan neliin.
Myönnän, että siitä oli jo liikaa aikaa kun kävin verestämässä muistoja Lissandron kanssa kouluvalmennuksessa. Orin kilpauran loputtua emme olleet juurikaan vierailleet valvovan silmän alla, vaikka työntekomme ei loppunutkaan siihen. Brittiläissyntyinen Molly Wilson oli saapunut Teasdaleen pitämään valmennusviikonloppua minulle ja tallin nuoremmille lupauksille, mutta ilmaisen majoituslupauksen jälkeen nainen suostui tiivistämään aikatauluaan myös Lissandrolle.
Olin varustanut orin pitkästä aikaa kilpakamppeisiin ja kietonut valkoisena hohtavat pintelitkin sen pitkiin jalkoihin. Harjaa en toki letittänyt, mutta muutoin olimme ihan iskussa. Itselleni olin myös kiskonut mustat kilpasaappaat jalkoihin ja kunnioitin valmentajaa myös valkoisilla ratsastushousuilla. Tallityttö-Elsan avulla sain ujutettua monta ratsua samaan päivään ja hän toikin voikon orin maneesille. Kipusin valmiiksi käveletyn ponin kyytiin ja rapsutin nopeasti sen klipattua kaulaa.
Mollyn käskystä keskityimme Lissandron kanssa hyvin paljon sen käyntityöskentelyyn; halusimme muovattavuutta sen askeleeseen ja sen piti myös tapahtua luonnollisesti pienillä avuilla. Kävelimme pitkään ympäri maneesia tehden pysähdyksiä sekä tempon muutoksia, taivuttelimme kuusikaarisella ponin lyhyttä vartaloa ja haimme elastisuutta kylkiin pohkeenväistöillä. Lissandro suoritti moitteettomasti. Se pysähtyi pienin avuin, kokosi mielellään ja onnesta pärskien ja siirtyi sivuttaissuunnassa kevyesti paikasta toiseen. Enemmän sain moitteita omasta suorittamisestani. Valuin vasemmalle ja tipahdin täysin toispuoleiseksi. Tämä aiheutti ponin oikean kyljen pullahtamisen ulos emmekä enää näyttäneetkään niin näppäriltä. Lopputunnista, muiden askellajien jälkeen myös käynti näytti ihan pätevältä. Laukassa, jossa itselläni on ehdottomasti paras kehonhallinta, sain itseni kuriin ja näin ollen lopputunnista esitetty käyntikin luonnistui paljon paremmin.
Lissandro sai reilut taputukset molemmin puolin kaulaansa tunnin loppuessa. Laskeutuessani ponin selästä ja luovuttaessani sen Elsalle (ja otettuani vaihdossa seuraavan ratsun) sujautin sokeripalan pienen ponin suuhun. Olin hyvin tyytyväinen valmennukseen ja korvat rennosti sivuille sojottavana seisovalla Lissandrollakin näytti olevan positiivinen mieli tehdystä työstä. Kultapoika oli taas nimensä arvoinen.
06.01.2024 päiväkirjamerkintä, kirjoittajana Nilla
Mikä voisi olla parempaa ajanviettoa ja pään nollausta kuin maastoilu tallin kultapojan kanssa? Ei mikään.
Lissandro oli jo hoitaessa ihana oma itsensä, se hörisi pehmeästi lähestyessäni sen karsinaa ja kallisteli päätään innokkaan odottavasti kun varustin sitä poikkeuksellisesti Daffodilsiltä lainassa olevaan estesatulaan. Jotenkin koen aina, että maastoilu (oli se sitten vauhtimaastoilua tai pelkkää köpöttämistä) on kivempi suorittaa estesatulassa kuin koulupenkissä. Toki erikseen ne ihanat pakkassään toppausmaastot missä mennään toppahousuissa toppaloimeen verhotun ponin kanssa ilman satulaa.
Kelataan vähän eteenpäin ja siirrytään vaiheeseen, kun istuin ponin selässä ja tuijotin sen tötteröllä olevia vaaleita korvia. Ne heiluivat rennosti sen eteenpäin suuntautuvan askeleen tahdissa. Kävelimme hyvän tovin rennosti pitkin ohjin loskaisia metsäpolkua ristiin rastiin. Pidemmän kaavan alkukäyntien jälkeen siirryimme leveämmälle metsätielle ja keräilin ohjat käsiini. Samalla sekunnilla Lissandro hakeutui pehmeälle tuntumalle ja lähti ponnekkaasti polkemaan eteenpäin. Orin kanssa oli oikeastaan kivaa tehdä mitä vaan, se oli aina hyvillä mielin ja suoritti täydellä sydämellään. Raviin siirtymisessä ei tarvinnut juurikaan kehottaa ja innokkaan ponin ravi lähti reippaasti eteenpäin. Keventelin milteinpä keskiravin tahdissa menevän ravin mukana ja maisemat todellakin vaihtuivat.
Alkupuhallusten jälkeen pyysin hieman rauhallisempaa, lyhyempää ravia ja Lissandro suoritti tuttuun tapaansa mallikkaasti. Orin ryhti kohosi kymmennellä sentillä ja sen jalat rupesivat koukistumaan mahan alle. Rapa roiskui, mutta sekä poni, että ratsastaja olivat onnellisia. Muutama pohkeenväistö leveämmällä metsätiellä olivat kivaa vaihtelua vain eteenpäin touhottamisen jälkeen ja ne sujuivatkin innokkaasti. Nollaavalle, reippaalle laukalla annoin luvan hyvän lämmittelyn jälkeen. Nousin kevyeeseen istuntaan ja levitin hieman ohjasotettani, Lissandron korvat nousivat entistä enemmän tötterölle ja se pärskähti kiihdyttäessään tahtiaan neliin.
virtuaalitalli, virtuaalihevonen
a sim-game stable, a sim-game horse |
ponin kuvat © Fee Fotografie
|