† 01.05.2024
Siellä missä nyt oot kukkii kaunein maa. Siellä lempein tuuli puhaltaa.
Siellä missä nyt oot kukkii kaunein maa. Siellä lempein tuuli puhaltaa.
142 cm 50% tummanruunikko saksalainen ratsuponitamma GAIA
syntynyt 19.03.2023, ikääntyy satunnaisesti 8-vuotias 19.11.2023 omistaja VRL-15120 Nilla, Teasdale Ponies VH23-029-0135, esteratsastuspainotteinen (120 cm) |
Saavutukset
04/2024 ERJ-III (8 + 40 + 0 + 21 + 14 = 83 p.) |
Kimeä kiljahdus halkaisi kuuman kesäpäivän paksun, paikoillaan seisovan ilman. Ohitseni laukkaava tummanruunikko ponitamma heitti muutaman ilopukin ja suuntasi suoraan talliin kiukkuisena päärräävä ponityttö perässään. "Äiti, me myydään tuo poni nyt tai sitten -"
Gaia ei ollut helpoimmasta päästä, sitä pyydystettiin muutama tunti ja sen jälkeen sitä yritettiin hilata hetken aikaa traileriin. Hetkeäkään en kuitenkaan katunut, tästä ohitseni pyyhältävästä itsevarmasta ponista tuli minun, sen jälkeen kun olin tingannut siitä tämän itsepäisen ponitytön kanssa sopivan hinnan siis.
Gaia ei ollut helpoimmasta päästä, sitä pyydystettiin muutama tunti ja sen jälkeen sitä yritettiin hilata hetken aikaa traileriin. Hetkeäkään en kuitenkaan katunut, tästä ohitseni pyyhältävästä itsevarmasta ponista tuli minun, sen jälkeen kun olin tingannut siitä tämän itsepäisen ponitytön kanssa sopivan hinnan siis.
-
Sukutaulu
-
Luonnekuvaus
-
Jälkeläiset
-
Päiväkirja ja kilpailut
<
>
i. Gaston
trak mrn 162 cm |
|
e. Piruettes
nf prn 141 cm |
|
isälinja evm (0)
emälinja evm (0)
emälinja evm (0)
Jokaisessa tallissa pitää olla oman arvonsa tunteva prinsessa, meillä se on Gaia. Tamma on ulkonäöltään ja koulutustasoltaan ylpeä - ja todellakin tiedostaa sen itsekin. Terävän katseen ja kopean luonteen omistava tamma pomottelee aivan jokaista, joka siihen mahdollisuuden antaa. Gaia on pieni riidankylväjä pomotellessaan muita poneja miten sattuu, se kukkoilee kaikelle liikkuvalla ja loukkaantuu syvästi, mikäli joku kehtaa komentaa takaisin päin.
Gaiaa täytyy käsitellä aina puhtain silkkihansikkain, ainakin jos tamman omaa mielipidettä kysellään. Se on hoidettaessa hyvin herkkä, vain pehmeimmät harjat kelpaa ja satulavyö on joka kerta maailman isoin vihollinen. Kiinni tammaa ei voi sitoa, sillä se on taitava liioittelemaan itselleen vetopaniikin. Kengittäjän ja eläinlääkärin vieraillessa Gaian narussa voi onneksi kuitenkin roikkua kuka vaan (esimerkiksi poneista mitään ymmärtämätön miehen sisko, kokemusta on), sillä se on syvimmiltään kiltti tapaus.
Ratsuna pieni ja pippurinen ponitamma tarvitsee paljon hellyyttä ja kehuja. Sitä pitää vähän väliä olla motivoimassa rapsutuksin ja hellin silittelyin. Tammalla on suuri laukka ja hyvin voimakas takapää, sillä on oikeaoppinen ponnistus ja loistava estesilmä. Gaialla on itsevarman luonteensa takia erinomainen draivi kohti esteitä, se rakastaa hypätä eikä anna minkäänmoisten erikoisesteidenkään pelotella. Tummanruunikko tamma vaatii taitavan ratsastajan, sellaisen, joka osaa olla selässä häiritsemättä ja antaa vain rauhaa ja rakkautta pienelle herkkikselle, joka haluaa suorittaa ja hypätä.
Prinsessa-Gaia lastautuu moitteettomasti lähettämällä, jos sitä yrittää paineistaa aavistuksenkin, se pysähtyy niille jalansijoilleen eikä liikahda mihinkään ilman pitkäaikaista maanittelua ja suostuttelua. Tummanruunikko poni käyttäytyy mallikkaasti kuljetuksessa kun on yksin, seuraa saadessaan alkaa helposti närppimään vierustoveriaan, mutta yleensä kyllästyy kun ei saa vastakaikua. Kilpailupaikalla Gaia on normaali, prinsessamainen itsensä, eikä tammassa juurikaan näe eroa sen välillä, missä sen kanssa toimii.
Gaiaa täytyy käsitellä aina puhtain silkkihansikkain, ainakin jos tamman omaa mielipidettä kysellään. Se on hoidettaessa hyvin herkkä, vain pehmeimmät harjat kelpaa ja satulavyö on joka kerta maailman isoin vihollinen. Kiinni tammaa ei voi sitoa, sillä se on taitava liioittelemaan itselleen vetopaniikin. Kengittäjän ja eläinlääkärin vieraillessa Gaian narussa voi onneksi kuitenkin roikkua kuka vaan (esimerkiksi poneista mitään ymmärtämätön miehen sisko, kokemusta on), sillä se on syvimmiltään kiltti tapaus.
Ratsuna pieni ja pippurinen ponitamma tarvitsee paljon hellyyttä ja kehuja. Sitä pitää vähän väliä olla motivoimassa rapsutuksin ja hellin silittelyin. Tammalla on suuri laukka ja hyvin voimakas takapää, sillä on oikeaoppinen ponnistus ja loistava estesilmä. Gaialla on itsevarman luonteensa takia erinomainen draivi kohti esteitä, se rakastaa hypätä eikä anna minkäänmoisten erikoisesteidenkään pelotella. Tummanruunikko tamma vaatii taitavan ratsastajan, sellaisen, joka osaa olla selässä häiritsemättä ja antaa vain rauhaa ja rakkautta pienelle herkkikselle, joka haluaa suorittaa ja hypätä.
Prinsessa-Gaia lastautuu moitteettomasti lähettämällä, jos sitä yrittää paineistaa aavistuksenkin, se pysähtyy niille jalansijoilleen eikä liikahda mihinkään ilman pitkäaikaista maanittelua ja suostuttelua. Tummanruunikko poni käyttäytyy mallikkaasti kuljetuksessa kun on yksin, seuraa saadessaan alkaa helposti närppimään vierustoveriaan, mutta yleensä kyllästyy kun ei saa vastakaikua. Kilpailupaikalla Gaia on normaali, prinsessamainen itsensä, eikä tammassa juurikaan näe eroa sen välillä, missä sen kanssa toimii.
Gaia ei ole enää tarjolla jalostukseen.
50% drp tamma Teasdale Asteria (isä Bacardi)
Lyhyesti luonteesta.
37.5% drp ori Teasdale Kronos (isä Kansas)
Vanhempiinsa tullut tummanruunikko ratsuponiori, joka on esittänyt laadukkuutta niin houdinin taidoissa kuin esteiden ylittämisessä. Reipasluontoinen, ahkera työmyyrä, jolla on huumorintajua vaikka muille jakaa.
50% drp ori Teasdale Tiziano (isä Tibriano) EV-II
Ruunikonkimo ratsuponiori jolla todellakin on kilpaponin elkeet. Innokas hyppääjä, jolla on kissamainen hyppytyyli sekä erinomainen draivi esteiden välissä. Esteälykäs ori, joka ei pelkää esteradalla mitään.
50% drp tamma Teasdale Asteria (isä Bacardi)
Lyhyesti luonteesta.
37.5% drp ori Teasdale Kronos (isä Kansas)
Vanhempiinsa tullut tummanruunikko ratsuponiori, joka on esittänyt laadukkuutta niin houdinin taidoissa kuin esteiden ylittämisessä. Reipasluontoinen, ahkera työmyyrä, jolla on huumorintajua vaikka muille jakaa.
50% drp ori Teasdale Tiziano (isä Tibriano) EV-II
Ruunikonkimo ratsuponiori jolla todellakin on kilpaponin elkeet. Innokas hyppääjä, jolla on kissamainen hyppytyyli sekä erinomainen draivi esteiden välissä. Esteälykäs ori, joka ei pelkää esteradalla mitään.
Kilpailee Virtuaalisen ratsastajainliiton alaisissa porrastetuissa kilpailuissa lajinaan esteratsastus, katso ajantasainen pistetilanne täältä.
Ei näyttelytuloksia
|
Ei tuloksia ERJ-cupista
|
06.03.2024 päiväkirjamerkintä, kirjoittajana Nilla
Pienen ja pippurisen Gaian kilpaura oli loppunut jo kuukausia sitten, mutta aina välillä halusin lähteä tuulettamaan päätäni ja viettämään vauhdikasta aikaa tummanruunikon pikkutamman kanssa värikkäitä puomeja ylittäen. Maneesissa oli edelleen pystyssä toissapäiväinen jumppasarja, joten suuntasin korvat töttörössä kulkevan ponin suunnan kohti isoa ratsastushallia. Alkuverryttelyssä jo ikää kerryttänyt Gaia oli hieman tahmea. Se eteni kyllä reippaasti, mutta vastasi niin pidätteisiin kuin taivutteluihin hieman viiveellä ja hitaasti.
Kehuin kuitenkin Gaiaa pienimmästäkin elkeestä taipua rehdisti ja jo muutamassa kierroksessa pikkutamman liikkeissä oli huomattava ero. Kun sitten alkuravailujen jälkeen lähdin ajattelemaan laukkaa sain ratsultani vastaukseksi iloisen pukin sekä liioitellusti ilmavan laukannoston, joka selkeästi kertoi, että vihdoin jotakin järkevääkin tekemistä. Laukassa Gaialla oli alusta pitäen aivan erilainen draivi päällä; se halusi mennä ja suorittaa.
Pienten välikäyntien jälkeen keräilin ohjat hyppysiini, asettelin itseni ryhtiin ja pienin avuin (ja suurin kehuin) siirsin tummanruunikon ratsuni laukkaan. Vinkeä laukka lähti jälleen kerran rullaamaan allani voimakkaasti. Omasta hitaudestani sain jälleen kerran kipakan muistutuksen, sillä Gaia väläytti kipakan pukkisarjan vasemman pitkän sivun alussa, sillä oli vain matkustellut edeltävän kulman läpi huonosti könöttäen ja ratsastaen. Kierroksen tasailun jälkeen käänsin kuitenkin pikkutamman kohti jumppasarjaa ja tunsin, kuinka allani liitelevän ponin laukka-askel voimistui ja sen liikkeeseen tuli sitä tuttua tahdonvoimaa ja ripaus hulluutta, kun matkasimme kohti värikästä estetehtävää. Gaia hyppäsi ketterästi ja pehmeästi, otti pienen spurtin esteiden jälkeen ja pärskähteli sitten tyytyväisenä. Tämä tamma jos joku rakasti hyppäämistä.
14.02.2024 päiväkirjamerkintä, kirjoittajana Nilla
Taidan omistaa hienoista itsetuhoisuutta kun ajatuksissani varasin kahdelle ponille päällekkäin kengitykset klinikalla. Gaialla oli jo hetken ollut vauriota toisessa etukaviossa ja lumisessa pellossa rallittelu oli saanut siitä palan lohkeamaan. Mabel taas oli kärsinyt ikävästä kaviopaiseesta hetki sitten ja tarvitsi nyt hieman tukea ohentuneille anturoilleen.
Onneksi prinsessaponi-Gaian narussa pystyi roikkumaan ihan kuka tahansa, sillä kolmen (kyllä, kolmen!) perumisen jälkeen vaihtoehdokseni jäi kävellä hattu nöyrästi kämmenissä klinikan käytäville ja pyytää satunnaista poniäitiä pitelemään ruunikko poniani. Gaia seisoi kengityksessä hievahtamatta, toki se hieman mulkoili vierasta narussa roikkujaa ja väläyttipä se kerran hampaitansakin, kun kyseinen poniäiti yritti silittää sen päätä liiankin itsevarmasti. Kengittäjän kylkeen tamma kuitenkin oli kuulemma nojaillut ihan ronskisti kun kolon täyttämisessä oli pikkutamman mielestä kestänyt hieman liian pitkään.
Mabelin lastauksen jälkeen kävin nöyrästi kiittelemässä poniäitiä avusta ja tuuppasin vielä lahjuksena heppa-autosta löytämäni suklaalevyn naisen käteen. Neljissäkymmenissä huiteleva nainen oli kuitenkin vain yhtä hymyä ja kehui Gaiaa kovasti, mainitsi hän toki, että poniparan hampaita kuulemma pitäisi harjata useammin niiden kellastuneen sävyn takia.
Gaia on onnekseni ponina lähtökohtaisesti hyväkäytöksinen, se kaipaa jakamatonta huomiota ja rakkautta sen itse asettamiensa rajojen puitteissa. Klinikalta ruunikko ponitamma poistui jälleen kerran reippaaseen tahtiin ja hevosautoon se lastautui hennoin avuin lähettämällä. Mabelkin oli turvassa prinsessaponin komenteluilta orilaidan toisella puolella, joten rauhallinen kotimatka hyvin kengitettyjen kaviokavereiden kanssa sai alkaa.
Pienen ja pippurisen Gaian kilpaura oli loppunut jo kuukausia sitten, mutta aina välillä halusin lähteä tuulettamaan päätäni ja viettämään vauhdikasta aikaa tummanruunikon pikkutamman kanssa värikkäitä puomeja ylittäen. Maneesissa oli edelleen pystyssä toissapäiväinen jumppasarja, joten suuntasin korvat töttörössä kulkevan ponin suunnan kohti isoa ratsastushallia. Alkuverryttelyssä jo ikää kerryttänyt Gaia oli hieman tahmea. Se eteni kyllä reippaasti, mutta vastasi niin pidätteisiin kuin taivutteluihin hieman viiveellä ja hitaasti.
Kehuin kuitenkin Gaiaa pienimmästäkin elkeestä taipua rehdisti ja jo muutamassa kierroksessa pikkutamman liikkeissä oli huomattava ero. Kun sitten alkuravailujen jälkeen lähdin ajattelemaan laukkaa sain ratsultani vastaukseksi iloisen pukin sekä liioitellusti ilmavan laukannoston, joka selkeästi kertoi, että vihdoin jotakin järkevääkin tekemistä. Laukassa Gaialla oli alusta pitäen aivan erilainen draivi päällä; se halusi mennä ja suorittaa.
Pienten välikäyntien jälkeen keräilin ohjat hyppysiini, asettelin itseni ryhtiin ja pienin avuin (ja suurin kehuin) siirsin tummanruunikon ratsuni laukkaan. Vinkeä laukka lähti jälleen kerran rullaamaan allani voimakkaasti. Omasta hitaudestani sain jälleen kerran kipakan muistutuksen, sillä Gaia väläytti kipakan pukkisarjan vasemman pitkän sivun alussa, sillä oli vain matkustellut edeltävän kulman läpi huonosti könöttäen ja ratsastaen. Kierroksen tasailun jälkeen käänsin kuitenkin pikkutamman kohti jumppasarjaa ja tunsin, kuinka allani liitelevän ponin laukka-askel voimistui ja sen liikkeeseen tuli sitä tuttua tahdonvoimaa ja ripaus hulluutta, kun matkasimme kohti värikästä estetehtävää. Gaia hyppäsi ketterästi ja pehmeästi, otti pienen spurtin esteiden jälkeen ja pärskähteli sitten tyytyväisenä. Tämä tamma jos joku rakasti hyppäämistä.
14.02.2024 päiväkirjamerkintä, kirjoittajana Nilla
Taidan omistaa hienoista itsetuhoisuutta kun ajatuksissani varasin kahdelle ponille päällekkäin kengitykset klinikalla. Gaialla oli jo hetken ollut vauriota toisessa etukaviossa ja lumisessa pellossa rallittelu oli saanut siitä palan lohkeamaan. Mabel taas oli kärsinyt ikävästä kaviopaiseesta hetki sitten ja tarvitsi nyt hieman tukea ohentuneille anturoilleen.
Onneksi prinsessaponi-Gaian narussa pystyi roikkumaan ihan kuka tahansa, sillä kolmen (kyllä, kolmen!) perumisen jälkeen vaihtoehdokseni jäi kävellä hattu nöyrästi kämmenissä klinikan käytäville ja pyytää satunnaista poniäitiä pitelemään ruunikko poniani. Gaia seisoi kengityksessä hievahtamatta, toki se hieman mulkoili vierasta narussa roikkujaa ja väläyttipä se kerran hampaitansakin, kun kyseinen poniäiti yritti silittää sen päätä liiankin itsevarmasti. Kengittäjän kylkeen tamma kuitenkin oli kuulemma nojaillut ihan ronskisti kun kolon täyttämisessä oli pikkutamman mielestä kestänyt hieman liian pitkään.
Mabelin lastauksen jälkeen kävin nöyrästi kiittelemässä poniäitiä avusta ja tuuppasin vielä lahjuksena heppa-autosta löytämäni suklaalevyn naisen käteen. Neljissäkymmenissä huiteleva nainen oli kuitenkin vain yhtä hymyä ja kehui Gaiaa kovasti, mainitsi hän toki, että poniparan hampaita kuulemma pitäisi harjata useammin niiden kellastuneen sävyn takia.
Gaia on onnekseni ponina lähtökohtaisesti hyväkäytöksinen, se kaipaa jakamatonta huomiota ja rakkautta sen itse asettamiensa rajojen puitteissa. Klinikalta ruunikko ponitamma poistui jälleen kerran reippaaseen tahtiin ja hevosautoon se lastautui hennoin avuin lähettämällä. Mabelkin oli turvassa prinsessaponin komenteluilta orilaidan toisella puolella, joten rauhallinen kotimatka hyvin kengitettyjen kaviokavereiden kanssa sai alkaa.
virtuaalitalli, virtuaalihevonen
a sim-game stable, a sim-game horse |
ponin kuvat © Fee Fotografie
|