virtuaalihevonen, a sim-game horse / virtuaalitalli, a sim-game stable
|
ei saavutuksia
|
|
|
wait, who?Ruunivoikko Colsini on nopeasti saanut tallin kuumakallen tittelin itselleen. Maastakäsin poni on kuitenkin oikeinkin kiva käsitellä; se on sympaattinen kuin nallekarhu ja viihtyy ihmisen seurassa vaikka kuinka monta tuntia. Selkään kiivetessä sen energinen pomppupallo-luonne pääsee valloilleen ja vaikka se sisältääkin paljon vauhtia ja vaaratilanteita, ei siihen voi olla rakastumatta.
Hoitaessa ori on hyvin sosiaalinen sekä ihmisen mielentilaa peilaava. Rauhallisen ihmisen on helppo käsitellä Colsinia, sillä se rauhoittaa ADHD-luonteen omaavaa ponia. Jos ihminen alkaa hätiköimään, on ponikin huomattavasti hätäisempi ja siinä sivussa saattaakin vaikuttaa vaikeammalta tapaukselta hoivata ja huoltaa. Colsini on kuitenkin sisimmiltään hyvin helppo, kiltti ja yksinkertainen. Se käyttäytyy kuin koiranpentu, joka haluaa vaan paljon rakkauta ja huomiota. Tallissa ori viihtyy ihmisen seurassa vaikka maailman ääriin; se nauttii huomiosta ja paijailusta, se kerjää lisää rapsutuksia ja tulee ihan iholle halailemaan kerran jos toisenkin päivän aikana. Kun orin sitten vie tallin ovien ulkopuolelle, joko taluttaen tai selkään kiiveten, vaatii se käsittelijältään jo hieman enemmän. Colsini ei muutu mahdottomaksi päästyään ulkoilmoihin, se tunnistaa kyllä olevansa ori ja kertoo siitä ympäristölleen, mutta kunnioittaa ihmistä ja ihmisen omaa tilaa kohtuullisen hyvin. Taluttaessa ori on vauhdikas ja sen kanssa lyhytkin kävelylenkki tuntuu vähintään maratonilta. Jarruttavia apuja ruunivoikko ori ei ota kuuleviin korviinsa kovinkaan hyvin. Ratsuna ori onkin sitten sähikäinen vailla vertaa. Sillä on energiaa, jota se ei turhaan piilottele. Alkukäynneistä alkaen ruunivoikko ori hiihtää menemään kuin mikäkin pikakävelijä. Tätä kaveria ei todellakaan tarvitse pyytää liikkumaan reippaammin, ikinä. Colsinin reippaus kulkee käsikädessä sen nopeasti nollasta sataan kiihtyvän luonteen sekä kuumuuden kanssa. Ori vaatii herkkäkätisen ratsastajan, joka ei oikeastaan tee virheitä myöskään istuntansa voimin. Kaikki, mikä saattaisi yhtään vihjata eteenpäin menemistä saa ponin sinkoamaan tuhat kertaa lujempaa ja kaikki, mikä tarkottaisi hidastamista menee kuuroille korville. Ikiliikkujana Colsinin lempparihommia ehdottomasti onkin pitkät, reippaat maastolenkit joidenka loppupuolella se saattanee jopa jo hieman kuunnella pidätteitäkin kun väsymys alkaa iskemään. Esteradoilla kuuma poniori kuitenkin pärjää, sillä se omistaa maailman ketterimmät jalat sekä niin hyvän esteälyn, että suorittaisi radat varmaan ilman ratsastajaakin. Colsinilla on voimakas hyppytyyli, jossa pysyminen on jo yksi taitolaji. Ori leiskauttelee hyppyihin paikasta kuin paikasta, eikä vauhtinsa takia oikeastaan kerkeä edes ihmettelemään esteiden täytteitä, vaan suorittaa kaikenmoiset esteet kunnialla ja tarkkuudella. Orin paras askellaji onkin esteponille tyypillisesti laukka; siinä tuntuu olevan uusia ulottuvuuksia aina kerta toisensa jälkeen. Ja ulottuvuudellahan tarkoitetaan myös uusia nopeusennätyksiä ihan joka kerta... |
a little bit of a historyVauhdikas ruunivoikko Colsini esiintyi edukseen suuren saksalaisen ponihuutokaupan ryhmäesittelyssä. Oria kaupattiin lupaavana esteponina, mutta oli sillä myös liikettä. Iso, ilmava ravi näytti hyvin luontevalta ja vaivattomalta. Laukkaa ja hyppykykyään se pääsi esittämään vasta myöhemmin; ori selkeästi säästeli parastaan esteille. Colsini oli kolmivuotiaaksi hyvin näppärä jaloistaan, sillä oli voimakas ponnistus ja kaunis laukka.
Huutokauppa ponista kävi kuumana; ori oli kiinnittänyt huomiota hyvin suuren yleisön keskellä ja huutajia oli kymmeniä. Hinnan kohotessa kilpakosijat kuitenkin tipahtelivat matkasta ja jäljelle jäin vain minä ja vanhempi rouvashenkilö. Kohotin tarjoustani vielä kerran, näin rouvashenkilön pudistavan päätään ja tiesin voittaneeni kiihtyneen tarjontakaupan. Colsini oli minun (toki lihavan shekin kirjoittamisen jälkeen...) |
isälinja evm (0) emälinja evm (0) sukuselvitys
i. Voikko englantilainen täysveriori Cesareo oli erinomainen, isolaukkainen ja helposti kuumuva laukkuri, joka myöhemmillä ikävuosillaan uudelleen koulutettiin myös esteratsuksi. Moniosaajana tunnettu Cesareo kilpaili ensin kohtuullisen mittaisen uran laukkahevosena risuesteiden parissa, mutta jockeyn huomattua orin poikkeuksellisen erinomaisen hyppytyylin sekä sen nautinnon, mitä hevonen koki esteitä ylittäessään päätettiin se rahasijoista huolimatta siirtää estehevosen uralle kokonaisuudessaan. Voikko ori oli hyvin nopea oppimaan ja pääsikin kilpailemaan esteiden parissa vielä kohtuullisen nuorena ja kerkesi saavuttamaan mainetta ja kunniaa myös rataesteiden parissa. Cesareo oli myös suosittu jalostuspuolella ja se jättikin jälkeensä niin laukkureita kuin estepuolellekin suuntautuneita varsoja.
ii. Poikasa tavoin voikko englantilainen täysveriori Cecreon omisti kauniin, hyvin matkaavoittavan laukan sekä kovan pään, jonka paineensietokyvyllä se kilpaili kovissakin laukkakilpailuissa käytännössä aina päästen rahasijoille. Cecreon eläköityi laukkahevosen urastaan varsin nuorena, sillä kysyntää jalostuspuolella riitti niin paljon, että hevonen elätti täysin silläkin hommalla itsensä. Orin iso laukka, hyvä luonne sekä sopusuhtainen rakenne takasi kiireisen jalostusorin uran. Cecreon periytti varsin laadukkaita, isolaukkaisia ja mukavarakenteisia englantilaisia täysverisiä, joilla kaikilla oli lupaavat edellytykset toimia isänsä kaltaisina, loistavina laukkahevosina. ie. Demis oli hyvin pitkäjalkainen, urheiluhevostyyppinen englantilainen täysveritamma, josta kaavailtiin tulevaa laukkakuningatarta. Kovaa laukkaaminen suuressa joukossa ei kuitenkaan ollut tamman omin laji, sillä se käpertyi hieman kuoreensa eikä näyttänyt isoja vauhtejaan kilpatilanteissa, joten se eläköityi laukkauraltaan hyvinkin nopeasti. Uudelleen koulutuksen jälkeen rautias täysveritamma myytiin uuteen kotiin, jossa se pääsikin loistamaan esteratsuna. Demiksellä oli hyvä, voimakas laukka sekä ponnekas hyppytyyli. Yksin suorittaessaan se oli lähes päihittämätön ison laukkansa sekä hyvin kissamaisen hyppytyylinsä kanssa. Esteratsun uransa ohessa tamma varsoi kaksi lupaavaa, korrektirakenteista jälkeläistä. e. Näppärä new foresxtinponitamma Amortentia oli 146 senttimetriä korkea ruunikko, hieman tavallisen näköinen yksilö, jolla kuitenkin oli mitä korrektein rakenne ja ystävällisin luonne. Amortentia oli näyttelykehien ennakkosuosikki ja se kantakirjattiinkin ykköspalkinnolla ja erityismaininnalla oppikirjamaisesta rakenteestaan. Tämän lisäksi tamma kilpaili pääasiassa esteratsastuksessa omistaen kivan, ponnekkaan laukan sekä napakan hyppytyylin. Kolme varsaa jälkeensä jättänyt tamma periytti hyvää hyppytyyliään sekä ystävällistä luonnettaan. ei. Ruunikko new forestinponiori Appletino oli hyvin hevosmainen, mutta pyöreärakenteinen esteponi, jolla oli laatua ja liikettä myös kouluratsastuksen puolelle. Pehmeästi, sulavasti liikkuva ori oli miellyttävä ja aika yksinkertainen ratsastaa, sillä oli hyvä työmotivaatio sekä anteeksiantavainen luonne. Appletinon parhaat lahjat kuitenkin olivat esteratsastuksen parissa, sillä se omisti ilmiömäisen hyppytyylin ja oli jaloistaan varsin varovainen tapaus. Tämä ori ei siis ilman syytä ottanut puomeja matkaansa, vaan keräsi pitkät jalkansa allensa myös vaikeammista ponnistuspaikoista. Appletino kilpaili pitkän uran niin este- kuin kouluratsastuksessakin ja siirtyessään vanhemmalla iällä jalostuskäyttöön, oli sen nimi jo varsin tunnettu. Ori jätti jälkeensä hyväliikkeisiä, kauniilla hyppytyylillä varustettuja jälkeläisiä. ee. Musta, täysin merkitön new forestinponitamma Fortuna oli hieman pienikokoisempi, 142 cm hyvinkin erikoisen luonteen omistava, oman arvonsa tunteva rouva. Fortunalla oli kolme kaunista askellajia, hyvä hyppytyyli sekä kapasiteettia kokoonsa nähden loputtomasti. Tamma oli täysin yhden ihmisen poni ja vierastikin vierailevia persoonoita hyvin vahvasti käpertyen tummaan ulkokuoreensa hyvin syvälle. Vaikka kilpakykyä tällä urheiluponilla olisi ollut, ei se luonteensa takia sitä päässyt ikinä esittelemään - ruuhkaisille verryttelyalueille ei tämän varautuneen ponin kanssa asiaa ollut. Kotioloissa Fortuna kuitenkin toimi oivallisena opetusmestarina omistajalleen ja kun musta rouva jäi eläkkeelle, pääsi omistajatar kilpailemaan uudella hevosellaan loistokkaasti Fortunalta saamiensa oppien ansiosta. Eläkkeellään tamma varsoi kaksi kaunista new forestinponivarsaa, joille molemmille se periytti eritoten hyvää hyppykykyään. |
offspringColsini on rajoitetusti tarjolla jalostukseen. 1# 50% drp ori Teasdale Casalliano EV-I emä Alora 2# 75% drp ori Teasdale Cosmos emä Fortuna 3# 37.5% drp tamma Teasdale Savia emä Satine |
|
Ei tuloksia näyttelyistä |
11.11.2024 päiväkirjamerkintä, kirjoittajana Nilla
"Jarruta nyt sitä ponia!"
Lähestyin Colsinilla maneesin pitkän sivun laidalle rakennettua suoraa linjaa, sisään linjaan hypättiin pitkän, sekä ison okserin yli ja sen jälkeen kolmen laukka-askeleen päässä siinsi kapea pystyeste. Ruunivoikko ratsuni kauhoi ilmaa etuset melkein turpansa tasalla ja laukkasi rytmikkäästi, mutta ehkäpä hieman liioitellunkin reippaasti kohti okseria. Orin pienet korvat olivat tiukassa tanassa ja se oli lukinnut sinipunaisen esteen jo kaukaa, Colsini pörisi innostuneena, sillä se oli kirjaimellisesti lempihommassaan.
Yritin tehdä miljoonia, pieniä pidätteitä, mutta ne menivät täysin kuuroille korville. Ori halusi mennä ja suorittaa.
Tiesin, että Colsini selviäisi linjasta kyllä, oli vauhti mitä tahansa, mutta turvalliselta ja hallitulta se ei varmasti näyttäisi. Kolme askelta kohti okseria ja tein päätöksen kääntää ruunivoikon ratsuni voltille, jotta sen vauhtiin tulisi jotain tolkkua. Niskojaan nakellen, selkeästi hieman toimintaani pettyneenä ori kääntyi ja hidasti kuuliaisesti vauhtiaan, sillä pienen voltin halkaisijalla se ei yksinkertaisesti pystynyt kaahottamaan enää täysiä. Rapsutin pyyntööni vastanneen orin hikistä kaulaa ja toistin voltin vielä uudelleen, ennen kuin käänsin ponin taas kohti estetehtävää.
Laukka kiihtyi jälleen, toki ei enää niin isoon vauhtiin kuin aikaisemminkin. Colsini kuitenkin ratkaisi ponnistuspaikan hyvin kaukaa, sillä eihän volttailujen jälkeen aikaisemmin ratsastamani paikka enää mitenkään ollut mahdollinen. Takerruin vaistonomaisesti ponin paksuun harjaan ja liitelimme ison okserin yli tyylikkäästi. Jälleen iso pidäte, takapuoli penkkiin ja poni takaisin takajaloilleen. Vihreä pysty lähestyi nopeasti.
Pystylle pääsimme paikkaan, josta ponnistaminen oikeasti oli järkevää ja taitavana estekonkarina Colsini ylitti ison, kapean pystyn ilman ongelmia. Alas laskeutuessaan vauhti jälleen kasvoi, mutta mitä sitten, selvisimme tehtävästä ja poni hyppäsi jälleen kerran niin hienosti.
03.12.2023 päiväkirjamerkintä, kirjoittajana Nilla
Colsinin osto jätti ison loven lompakkooni, mutta hetkeäkään en ole sitä lovea katunut. Rahaa tulee ja menee, mutta Colsinin kaltaisia poneja ei olekaan jokaisella tallissaan. Ruunivoikko ratsuponi oli juuri sellainen, kuin sen kuvittelinkin olevan, kun se purettiin suuresta hevosrekasta keskellä sateista yötä. Ori laskeutui märkää lastaussiltaa pitkin kiireisenä, pää pystyssä ja valmiina ilmoittamaan saapumisestaan. Viimeisen askeleen sijaan se leiskautti hypyn kera alas lastaussillalta ja pysähtyi sen jälkeen niille jalansijoilleen.
Ruunivoikko ori katseli hetken ympäristöään, steppaili paikoillaan ja lähti rynnimään kohti avoimia tallin ovia. Ensimmäisenä poni joutaisi siis käytöskouluun, koska taluttaessa pitäisi tietää, mikä on jarrutus. Reipas ori ei kuitenkaan ainakaan tänään sitä tunnistanut, vaan harppoi vauhdilla kohti tallia. Itse tunsin olevani joku litran mitta, jota se vaan veti perässään...
Talliin päästyään ori ilmoitti saapumisestaan pitkällä, varsin kovaäänisellä hirnunnalla. Vastauksenkin se luonnollisesti sai, eikä hiljaisuus tallissa siis kestänyt pitkään. Colsini oli saapunut kotiin, pitkä odotus oli päättynyt.
