144 cm 50% punaruunikko saksalainen ratsuponitamma BLANCHARD
syntynyt 06.02.2023, ikääntyy satunnaisesti 8-vuotias 06.10.2023 omistaja VRL-15120 Nilla, Teasdale Ponies VH23-029-0113, kouluratsastuspainotteinen (vaativa B) |
Saavutukset
09/2023 PSB-III (17 + 16 + 18 + 17 = 68 p.) |
Punaruunikon ponitamman taru on lähtenyt liikkeelle yhdestä hairahtaneesta illasta, kun päätin jälleen suunnata Saksan suuntaan ponikaupoille. Minun ei pitänyt ostaa yhtäkään luonteikasta tammaa. Olin suunnitellut pakkaavani auton täyteen täysjärkisiä oreja, joilla saisin nykyisten tammojeni jälkeläisiin toivottavasti jotain tasaisuutta, mutta jälleen kerran huomasin menettäväni sydämen jälleen yhdelle herkälle, mutta erityisen laadukkaalle kolmevuotiaalle.
Blanchard hurmasi minut kauniilla ravillaan, sysimustilla silmillään sekä lämpimällä hörinällään. Tamma toki hieman näytti peuralta ajovaloissa, mutta luotin vaistooni loistavasta tulevaisuuden kilpaponista.
Blanchard hurmasi minut kauniilla ravillaan, sysimustilla silmillään sekä lämpimällä hörinällään. Tamma toki hieman näytti peuralta ajovaloissa, mutta luotin vaistooni loistavasta tulevaisuuden kilpaponista.
-
Sukutaulu
-
Luonnekuvaus
-
Jälkeläiset
-
Päiväkirja ja kilpailut
<
>
i. Nolan
trak trn 161 cm |
|
e. Swan
nf prt 145 cm |
|
isälinja evm (0)
emälinja evm (0)
i. Nolan oli tulisieluinen ruunikko trakehnerori, jonka kuuma luonne aiheutti harmaita hiuksia lähes jokaiselle, joka orin kanssa oli tekemisissä. Ori oli laadukas, se huomattiin jo ratsukoulutuksessa, kun se yritti viskoa ratsuttajia toisensa perään selästään alas vain koska se pystyi ja oli sille helppoa. Jaloistaan aina hyvin tarkka ori ei joutunut etsimään tasapainoaan tai miettimään miten ne kintut pistetään, jotta pääsee eteenpäin. Ratsuna Nolan oli pehmeä kuin muovailuvaha, sen sai sidottua vaikka rusettiin samalla, kun se esitteli laadukkaita liikkeitään. Haastavan luonteensa takia oria ei kuitenkaan käytetty juurikaan jalostukseen, ori jätti jälkeensä vain yhden tammavarsan, Blanchardin, jossa näkyy orin voimakas luonne.
ii. Midas ihastutti ihmisiä kauniilla suklaanvärisellä, ruunikolla ulkomuodollaan. Laadukkaat liikkeet omaava kouluratsu oli näppärä ja kuuliainen. Se kilpaili omistajansa kanssa voitokkaasti korkeallakin tasolla, ihastuttaen niin omistajansa kuin tuomaritkin. Midaksella oli erityisesti laadukas käynti, siinä oli erinomainen yliastunta ja se oli luonnostaan todella helpon näköistä. Ori jätti jälkeensä useamman, laadukkaan kouluhevosen alun menehtyessään iäkkäänä vanhuuden vaivoihin.
ie. Zelena hurmasi erinomaisen rakenteensa ja kauniin ulkomuotonsa avulla tuomareita niin näyttelyissä kuin kouluradoillakin. Tamma kantakirjattiin ykköspalkinnolla, se voitti myös muita huomattavia palkintoja urallansa. Tamma oli niin maastakäsiteltäessä kuin ratsain varsin näppärä käsitellä, se oli mukava ja ystävällinen. Sillä oli viisas luonne ja se luotti silmittömästi ihmisiin. Parasta Zelenassa kuitenkin oli sen maailman hienoin ravi, tamma liihotteli vaivattoman näköisesti niin ratsastajan kanssa kuin ilmankin. Kaunista raviaan tamma myös jätti jälkeläisilleen.
e. Swan oli täpäkkä new forestinponitamma, josta kovasti yritettiin saada kilpaponia nuorelle, kouluratsastuksesta kiinnostuneelle kilparatsastajalle. Alku alkoi hyvin, Swan oli reipas ja nopea oppimaan, sillä oli todella laadukkaat liikkeet ja herttainen luonne. Kilpapaikkojen stressi kuitenkin koitui herkän tamman kohtaloksi, se lopetti liikkumisen ja käpertyi kuoreensa. Haikein mielin laadukkaan kilpaponin alun tulevaisuus muuttuikin toisenlaiseksi. Uuden elämän saatuaan pienellä kotitallilla Swan normalisoitui takaisin omaksi itsekseen. Se sai toimia seuraponina, opetusmestarina ja erinomaisena emätammana kahdelle varsalleen. Swan menehtyi ikävään suolenkierteeseen ollessaan vain 15-vuotias.
ei. Humbert, ensimmäisen kantakirjapalkinnon ansainnut kaunis tummanruunikko, läsipäinen new forestinponiori Humbert kilpaili menestyksekkäästi kouluratsastuksessa. Sillä oli hienot liikkeet sekä hyvä pää kilpaponin uraa ajatellen, orilla oli halu voittaa ja taistella. Humbert sulautui ratsastajansa kanssa yhdeksi, se teki kaikkensa miellyttääkseen ratsastajaansa ja antoi itsestään varmasti enemmän kuin olisi ollut tarve. Miellyttämisenhaluinen Humbert menehtyi kohtalokkaan tapaturman seurauksena vain 14 vuotiaana, jättäen jälkeensä ainoastaan yhden varsan.
ee. Tremaine, luonteeltaan kultainen ja ystävällinen, mutta hyvin vaativa ponitamma toimi loistavana opetusmestarina omistajaperheen nuorelle tyttärelle kilpailtuaan ensin menestyksekkään ja pitkän kilpauran ammattiratsastajan alla kouluratsastuksessa. Erinomaisen ravin ja laadukkaan laukan omaava Tremaine oli äärimmäisen osaava ja opettavainen, se ei hyväksynyt huonoa ratsastusta tai kohtelua, vaan vaati ammattitaustansa takia vain parasta. Opetusmestarin uransa ohessa tamma toimi myös pienimuotoisesti siitostammana ja jätti jälkeensä viisi kaunista, puhdasrotuista ja korrektirakenteista new forestinponia.
emälinja evm (0)
i. Nolan oli tulisieluinen ruunikko trakehnerori, jonka kuuma luonne aiheutti harmaita hiuksia lähes jokaiselle, joka orin kanssa oli tekemisissä. Ori oli laadukas, se huomattiin jo ratsukoulutuksessa, kun se yritti viskoa ratsuttajia toisensa perään selästään alas vain koska se pystyi ja oli sille helppoa. Jaloistaan aina hyvin tarkka ori ei joutunut etsimään tasapainoaan tai miettimään miten ne kintut pistetään, jotta pääsee eteenpäin. Ratsuna Nolan oli pehmeä kuin muovailuvaha, sen sai sidottua vaikka rusettiin samalla, kun se esitteli laadukkaita liikkeitään. Haastavan luonteensa takia oria ei kuitenkaan käytetty juurikaan jalostukseen, ori jätti jälkeensä vain yhden tammavarsan, Blanchardin, jossa näkyy orin voimakas luonne.
ii. Midas ihastutti ihmisiä kauniilla suklaanvärisellä, ruunikolla ulkomuodollaan. Laadukkaat liikkeet omaava kouluratsu oli näppärä ja kuuliainen. Se kilpaili omistajansa kanssa voitokkaasti korkeallakin tasolla, ihastuttaen niin omistajansa kuin tuomaritkin. Midaksella oli erityisesti laadukas käynti, siinä oli erinomainen yliastunta ja se oli luonnostaan todella helpon näköistä. Ori jätti jälkeensä useamman, laadukkaan kouluhevosen alun menehtyessään iäkkäänä vanhuuden vaivoihin.
ie. Zelena hurmasi erinomaisen rakenteensa ja kauniin ulkomuotonsa avulla tuomareita niin näyttelyissä kuin kouluradoillakin. Tamma kantakirjattiin ykköspalkinnolla, se voitti myös muita huomattavia palkintoja urallansa. Tamma oli niin maastakäsiteltäessä kuin ratsain varsin näppärä käsitellä, se oli mukava ja ystävällinen. Sillä oli viisas luonne ja se luotti silmittömästi ihmisiin. Parasta Zelenassa kuitenkin oli sen maailman hienoin ravi, tamma liihotteli vaivattoman näköisesti niin ratsastajan kanssa kuin ilmankin. Kaunista raviaan tamma myös jätti jälkeläisilleen.
e. Swan oli täpäkkä new forestinponitamma, josta kovasti yritettiin saada kilpaponia nuorelle, kouluratsastuksesta kiinnostuneelle kilparatsastajalle. Alku alkoi hyvin, Swan oli reipas ja nopea oppimaan, sillä oli todella laadukkaat liikkeet ja herttainen luonne. Kilpapaikkojen stressi kuitenkin koitui herkän tamman kohtaloksi, se lopetti liikkumisen ja käpertyi kuoreensa. Haikein mielin laadukkaan kilpaponin alun tulevaisuus muuttuikin toisenlaiseksi. Uuden elämän saatuaan pienellä kotitallilla Swan normalisoitui takaisin omaksi itsekseen. Se sai toimia seuraponina, opetusmestarina ja erinomaisena emätammana kahdelle varsalleen. Swan menehtyi ikävään suolenkierteeseen ollessaan vain 15-vuotias.
ei. Humbert, ensimmäisen kantakirjapalkinnon ansainnut kaunis tummanruunikko, läsipäinen new forestinponiori Humbert kilpaili menestyksekkäästi kouluratsastuksessa. Sillä oli hienot liikkeet sekä hyvä pää kilpaponin uraa ajatellen, orilla oli halu voittaa ja taistella. Humbert sulautui ratsastajansa kanssa yhdeksi, se teki kaikkensa miellyttääkseen ratsastajaansa ja antoi itsestään varmasti enemmän kuin olisi ollut tarve. Miellyttämisenhaluinen Humbert menehtyi kohtalokkaan tapaturman seurauksena vain 14 vuotiaana, jättäen jälkeensä ainoastaan yhden varsan.
ee. Tremaine, luonteeltaan kultainen ja ystävällinen, mutta hyvin vaativa ponitamma toimi loistavana opetusmestarina omistajaperheen nuorelle tyttärelle kilpailtuaan ensin menestyksekkään ja pitkän kilpauran ammattiratsastajan alla kouluratsastuksessa. Erinomaisen ravin ja laadukkaan laukan omaava Tremaine oli äärimmäisen osaava ja opettavainen, se ei hyväksynyt huonoa ratsastusta tai kohtelua, vaan vaati ammattitaustansa takia vain parasta. Opetusmestarin uransa ohessa tamma toimi myös pienimuotoisesti siitostammana ja jätti jälkeensä viisi kaunista, puhdasrotuista ja korrektirakenteista new forestinponia.
Blanchard on aivan oma persoonansa, joka elää omassa pienessä kuplassaan ja aiheuttaa kuplaa lähenteville palvelijoilleen harmaita hiuksia. Tammalla on hyvin herkkä sielu sekä tuhottoman nopeat jalat. Nämä kun yhdistää Blanchardin hieman säikkyyn (lue: hermoheikkoon) luonteeseen tuottaa kiiltäväkarvaisen prinsessan, joka on hyppäämässä ihmisen syliin syystuulen vinkuessa estetolpissa tai oksan räsähtäessä kentän viereissä koivussa. Blanchardin kanssa kelloon ei ole katsomista, sillä siron ponitamman tekemisiä pitää kokoajan hieman vahtia.
Hoitotoimenpiteet siron, punaruunikon tamman kanssa sujuvat moitteettomasti. Blanchard rakastaa huomiota ja paijaamista, eritoten sitä turhaa lääppimistä ja prinsessakohtelua. Yksin talliin jäädessään tamma hieman hermoilee, mutta rauhoittuu oman ihmisensä seurassa hetken pörhenneltyään ympäri karsinaansa. Iän myötä Blanchardin hermoheikkous on kuitenkin hieman laantunut, se on saanut itsevarmuutta ja rohkeutta valtavan toistomäärän jälkeen. Rennoimpana pieni tamma pysyy tarkkojen rutiinien ja itsevarman käsittelyn avulla.
Ratsuna Blanchard on kuin kaksi vuotias taapero, mielenkiinto kestää ehkä viisi minuuttia ja sen jälkeen se katoaa tarhoja siivoamaan työntekijään tai koiraa ulkoiluttavaan naapuri-Anneliin. Parhaimmillaan punaruunikko ponitamma on tukahduttavan kuumilla kesäkeleillä kun isoin terävyys on kulunut pois. Ensimmäisillä pakkasilla tai myrskyisillä syyssateilla Blanchard taas on... No, ei niin nautinto ratsastaa. Kapasiteettia hieman hermoheikolla tammalla kuitenkin on, se on oikeasti ihan laadukas kilpapeli sille päälle sattuessaan ja rauhallisena pysyessään. Täytyy toki myöntää, että Blanchardin saaminen siihen pisteeseen, että se keskittyy ja suorittaa kapasiteettinsa voimin, on vaatinut verta, hikeä ja kyyneleitä (lue: aikaa, rahaa sekä taitavia ratsuttajia). Pysyessään rauhallisena Blanchardilla on kolme kaunista askellajia sekä pehmeä ratsastettavuus, se ei ehkä ole kyljistään kaikista elastisin, mutta sen vaivattomat liikkeet voittavat pienen epävarmuuden tuoman jäykkyyden.
Kilpakentille tamma on perinyt isänsä esiintymishalun, välillä tuomaripääty toki on pelottava ja aiheuttaa massiivisen pakoreaktion pienessä ponissa, mutta pääasiassa Blanchardilla on suuri halu esitellä parhaimmat puolensa suuren (tai pienenkin) yleisön edessä. Punaruunikko tamma on siitä hauska tapaus, että sen kanssa ei ikinä tiedä mitä seuraavaksi tulee tapahtumaan.
Hoitotoimenpiteet siron, punaruunikon tamman kanssa sujuvat moitteettomasti. Blanchard rakastaa huomiota ja paijaamista, eritoten sitä turhaa lääppimistä ja prinsessakohtelua. Yksin talliin jäädessään tamma hieman hermoilee, mutta rauhoittuu oman ihmisensä seurassa hetken pörhenneltyään ympäri karsinaansa. Iän myötä Blanchardin hermoheikkous on kuitenkin hieman laantunut, se on saanut itsevarmuutta ja rohkeutta valtavan toistomäärän jälkeen. Rennoimpana pieni tamma pysyy tarkkojen rutiinien ja itsevarman käsittelyn avulla.
Ratsuna Blanchard on kuin kaksi vuotias taapero, mielenkiinto kestää ehkä viisi minuuttia ja sen jälkeen se katoaa tarhoja siivoamaan työntekijään tai koiraa ulkoiluttavaan naapuri-Anneliin. Parhaimmillaan punaruunikko ponitamma on tukahduttavan kuumilla kesäkeleillä kun isoin terävyys on kulunut pois. Ensimmäisillä pakkasilla tai myrskyisillä syyssateilla Blanchard taas on... No, ei niin nautinto ratsastaa. Kapasiteettia hieman hermoheikolla tammalla kuitenkin on, se on oikeasti ihan laadukas kilpapeli sille päälle sattuessaan ja rauhallisena pysyessään. Täytyy toki myöntää, että Blanchardin saaminen siihen pisteeseen, että se keskittyy ja suorittaa kapasiteettinsa voimin, on vaatinut verta, hikeä ja kyyneleitä (lue: aikaa, rahaa sekä taitavia ratsuttajia). Pysyessään rauhallisena Blanchardilla on kolme kaunista askellajia sekä pehmeä ratsastettavuus, se ei ehkä ole kyljistään kaikista elastisin, mutta sen vaivattomat liikkeet voittavat pienen epävarmuuden tuoman jäykkyyden.
Kilpakentille tamma on perinyt isänsä esiintymishalun, välillä tuomaripääty toki on pelottava ja aiheuttaa massiivisen pakoreaktion pienessä ponissa, mutta pääasiassa Blanchardilla on suuri halu esitellä parhaimmat puolensa suuren (tai pienenkin) yleisön edessä. Punaruunikko tamma on siitä hauska tapaus, että sen kanssa ei ikinä tiedä mitä seuraavaksi tulee tapahtumaan.
Blanchard ottaa vielä vastaan yhden koulupainotteisen, tuontisukuisen saksalaisen ratsuponin jalostukseen kelpaavan orin. Ole yhteydessä Nillaan, mikäli varsa tammasta kiinnostaa.
75% drp ori Teasdale Baelfire (isä Bearclaw) KV-III
Avoin, reipas ruunikko orivarsa joka syntyi keskelle kaunista kesäpäivää muiden tammojen laiduntaessa Blanchardin ympärillä. Nykypäivän parkettien partaveitsi, joka hurmaa rakastettavalla nallekarhun luonteellaan jokaisen.
75% drp tamma Teasdale Blossom (isä Helix)
Mitä ihastuttavin tamma, jonka positiivinen ja elämäniloinen olemus oikein huokuu siitä. Ponilla on aurinkoinen olemus, jonka tamma tartuttaa helposti toisiin. Ratsain mutkaton ja erityisen lahjakas kouluratsastuksen suhteen, omistaa tasaiset liikkeet ja onneksi huomattavasti rauhallisempi kuin emänsä.
75% drp ori Teasdale Baelfire (isä Bearclaw) KV-III
Avoin, reipas ruunikko orivarsa joka syntyi keskelle kaunista kesäpäivää muiden tammojen laiduntaessa Blanchardin ympärillä. Nykypäivän parkettien partaveitsi, joka hurmaa rakastettavalla nallekarhun luonteellaan jokaisen.
75% drp tamma Teasdale Blossom (isä Helix)
Mitä ihastuttavin tamma, jonka positiivinen ja elämäniloinen olemus oikein huokuu siitä. Ponilla on aurinkoinen olemus, jonka tamma tartuttaa helposti toisiin. Ratsain mutkaton ja erityisen lahjakas kouluratsastuksen suhteen, omistaa tasaiset liikkeet ja onneksi huomattavasti rauhallisempi kuin emänsä.
Kilpailee Virtuaalisen ratsastajainliiton alaisissa porrastetuissa kilpailuissa lajinaan kouluratsastus, katso ajantasainen pistetilanne täältä.
05.07.2023 VSN Ridden Reserve Champion, tuom. sonya
16.07.2023 VSN Ridden Reserve Champion, tuom. Launi 15.09.2023 VSN Ridden Reserve Champion, tuom. Spookiness |
Ei tuloksia KRJ-cupista
|
01.05.2024 päiväkirjamerkintä, kirjoittajana Nilla
Prinsessaponi-Blanchard oli tämän päivän hemmottelun kohteena. Tapani on ollut pestä ponit ainakin pari kertaa vuodessa ja nyt oli vuorossa talven pölyjen pois peseminen. Herkkistamman seuraksi otin tarhasta talliin seisomaan rauhallisen luottoponi Illythian, josta oli myös vuosien varrella tullut Blanchardin ehdoton bestis. Tälläkin kertaa tammakaksikko kyhnötti kyljet toisiaan hipoen suuressa tarhassa, jossa niillä olisi ollut tilaa temmeltää ja liikkua.
Illythia sai kunnian lainata Divinan karsinaa, sillä siitä oli suora näköyhteys pesupaikalle, johon vaaleanpunaiseen riimuun sonnustautuneen Blanchardin kiinnitin. Tamma steppasi hetken paikoillaan ja hörisi varmistakseen, että seuralainen oli edelleen tallissa. Vastauksen saatuaan punaruunikko tamma rentoutui huomattavasti ja laski päänsä miltei maantasalle mupeltaen pitkän etuhuulen avustuksella pesukarsinan lattialla olevia heinänkorsia. Alkuun kastelin kiiltäväkarvaisen prinsessan haalealla vedellä ja sen jälkeen asetin shampoosuuttimen letkun päähän. Poni märäksi vielä uudelleen shampoolla höystetyllä vedellä ja sitten Blanchardin lempihommaan, eli kumisualla hinkkaamiseen.
Kymmenen minuutin jälkeen todellakin tunsin poltteen käsivarsissani, kun olin pyöritellyt shampoota tamman karvaan kumisualla. Blanchard oli nauttinut saamastaan hieronnasta (ja huomiosta) täysin rinnoin ja näytti olevansa onnensa kukkuloilla. Jätin shampoon hetkeksi vaikuttamaan ja siirsin nostamaan pientä vesisaavia ylemmäs, jotta sain upotettua ponin paksun hännän siellä lilluvan shampooveden sekaan.
Huuhtelun jälkeen olin varmaan itse aivan yhtä märkä, kuin pesun saanut poni, mutta kesä (kevät) kuivaa sen minkä kastelee. Blanchard kuitenkin näytti juuri siltä, kuin varmasti sisimmältään tuntee olevansa, kiiltäväkarvaiselta, onnelliselta prinsessaponilta.
19.07.2023 päiväkirjamerkintä, kirjoittajana Nilla
Kouluvalmentajani Maggie oli taas suunnannut pienen punaisen Volvonsa ratin Teasdaleen. Hän oli pyhittänyt koko pitkän päivänsä sille, että katselisi perääni, kun humputtelisin menemään ympäri kenttää kauniilla poneillani. Okei, vitsi vitsinä, kyllä minä koitin ihan ratsastaakin. Se mitä siellä ponin selässä sitten tein, ei vaan ehkä aina näyttänyt ihan ratsastukselta...
Blanchard oli päivän toinen ratsu. Luovutin hikisen Calicon hevosenhoitajani kätösiin ja otin valmiiksi kävelytetyn Blanchardin seuraavaksi. Kiipesin ponin pehmeään koulusatulaan ja suuntasin tamman suoraan Maggien luo. Kävimme valmentajani kanssa lyhyesti läpi, mitä olin punaruunikon prinsessan kanssa tehnyt viimeaikoina ja missä koin, että tarvitsimme eniten apua. Päädyimme yhdessä siihen, että perusratsastuksen hinkkaus olisi tänään valmennuksen kohteena, joten lyhyen ja nopean verryttelyn jälkeen siirryimme isolle pääty-ympyrälle työskentelemään.
Punaruunikko ponitamma oli hyvin säpsyllä päällä. Kesäpäivä oli hieman edeltäviään viileämpi ja sen huomasi samantien tamman ratsastettavuudessa. Blanchard kuumui sekunnissa ja kuikuili vähän väliä sivuilleen, välittämättä siitä, kuinka yritin sitä saada kulkemaan nätisti ympyrällä. Toistojen ja useiden ympyröiden jälkeen tamma siirsi pienen osan aivokapasiteetistaan minun suuntaani ja palaset alkoivat loksahtelemaan paikoilleen. Blanchard pehmeni sekunnissa niskastaan ja alkoi taas oikeasti työntää takajaloillaan vauhtia ja painetta koko vartalonsa läpi. Pienin pidättein se kokosi askeltaan ja jäi oikeasti työskentelemään alleni. Kun punaruunikko tamma oli tällainen, tuntui, että pystyimme mihin tahansa.
Maggielle ei tämä kuitenkaan kelvannut ja sen sijaan, että olisimme siirtyneet temppuihin, jatkoimme perusasioiden hinkkaamista. Nyt, kun poni oli saatu kuosiin siirryttiin täysin minun virheisiini. Sain kuulla pitkän sepustuksen huonosta ryhdistäni, jonka ansiosta vasen käteni oli hieman alempana kuin oikea. Tämän korjattuani myös allani edelleen hyvin rehellisesti työskentelevä Blanchard suoristi kylkensä kuin taikaiskusta. Työstimme sekä ponia että ratsastajaa askellajista toiseen, kävimme läpi ihan yksinkertaisia asioita kuten suoruus ja rauhallisuus. Teimme miljoonia siirtymisiä sekä asennonmuutoksia ratsastajalle ja lopettaessamme olimme Blanchardin kanssa molemmat aivan läpimärkiä, mutta hyvin onnellisia. Alun vaikeuksien jälkeen punaruunikko prinsessatamma esitti taas parastaan ja sai minutkin tuntemaan itseni jopa ihan kelvolliseksi ratsastajaksi.
Prinsessaponi-Blanchard oli tämän päivän hemmottelun kohteena. Tapani on ollut pestä ponit ainakin pari kertaa vuodessa ja nyt oli vuorossa talven pölyjen pois peseminen. Herkkistamman seuraksi otin tarhasta talliin seisomaan rauhallisen luottoponi Illythian, josta oli myös vuosien varrella tullut Blanchardin ehdoton bestis. Tälläkin kertaa tammakaksikko kyhnötti kyljet toisiaan hipoen suuressa tarhassa, jossa niillä olisi ollut tilaa temmeltää ja liikkua.
Illythia sai kunnian lainata Divinan karsinaa, sillä siitä oli suora näköyhteys pesupaikalle, johon vaaleanpunaiseen riimuun sonnustautuneen Blanchardin kiinnitin. Tamma steppasi hetken paikoillaan ja hörisi varmistakseen, että seuralainen oli edelleen tallissa. Vastauksen saatuaan punaruunikko tamma rentoutui huomattavasti ja laski päänsä miltei maantasalle mupeltaen pitkän etuhuulen avustuksella pesukarsinan lattialla olevia heinänkorsia. Alkuun kastelin kiiltäväkarvaisen prinsessan haalealla vedellä ja sen jälkeen asetin shampoosuuttimen letkun päähän. Poni märäksi vielä uudelleen shampoolla höystetyllä vedellä ja sitten Blanchardin lempihommaan, eli kumisualla hinkkaamiseen.
Kymmenen minuutin jälkeen todellakin tunsin poltteen käsivarsissani, kun olin pyöritellyt shampoota tamman karvaan kumisualla. Blanchard oli nauttinut saamastaan hieronnasta (ja huomiosta) täysin rinnoin ja näytti olevansa onnensa kukkuloilla. Jätin shampoon hetkeksi vaikuttamaan ja siirsin nostamaan pientä vesisaavia ylemmäs, jotta sain upotettua ponin paksun hännän siellä lilluvan shampooveden sekaan.
Huuhtelun jälkeen olin varmaan itse aivan yhtä märkä, kuin pesun saanut poni, mutta kesä (kevät) kuivaa sen minkä kastelee. Blanchard kuitenkin näytti juuri siltä, kuin varmasti sisimmältään tuntee olevansa, kiiltäväkarvaiselta, onnelliselta prinsessaponilta.
19.07.2023 päiväkirjamerkintä, kirjoittajana Nilla
Kouluvalmentajani Maggie oli taas suunnannut pienen punaisen Volvonsa ratin Teasdaleen. Hän oli pyhittänyt koko pitkän päivänsä sille, että katselisi perääni, kun humputtelisin menemään ympäri kenttää kauniilla poneillani. Okei, vitsi vitsinä, kyllä minä koitin ihan ratsastaakin. Se mitä siellä ponin selässä sitten tein, ei vaan ehkä aina näyttänyt ihan ratsastukselta...
Blanchard oli päivän toinen ratsu. Luovutin hikisen Calicon hevosenhoitajani kätösiin ja otin valmiiksi kävelytetyn Blanchardin seuraavaksi. Kiipesin ponin pehmeään koulusatulaan ja suuntasin tamman suoraan Maggien luo. Kävimme valmentajani kanssa lyhyesti läpi, mitä olin punaruunikon prinsessan kanssa tehnyt viimeaikoina ja missä koin, että tarvitsimme eniten apua. Päädyimme yhdessä siihen, että perusratsastuksen hinkkaus olisi tänään valmennuksen kohteena, joten lyhyen ja nopean verryttelyn jälkeen siirryimme isolle pääty-ympyrälle työskentelemään.
Punaruunikko ponitamma oli hyvin säpsyllä päällä. Kesäpäivä oli hieman edeltäviään viileämpi ja sen huomasi samantien tamman ratsastettavuudessa. Blanchard kuumui sekunnissa ja kuikuili vähän väliä sivuilleen, välittämättä siitä, kuinka yritin sitä saada kulkemaan nätisti ympyrällä. Toistojen ja useiden ympyröiden jälkeen tamma siirsi pienen osan aivokapasiteetistaan minun suuntaani ja palaset alkoivat loksahtelemaan paikoilleen. Blanchard pehmeni sekunnissa niskastaan ja alkoi taas oikeasti työntää takajaloillaan vauhtia ja painetta koko vartalonsa läpi. Pienin pidättein se kokosi askeltaan ja jäi oikeasti työskentelemään alleni. Kun punaruunikko tamma oli tällainen, tuntui, että pystyimme mihin tahansa.
Maggielle ei tämä kuitenkaan kelvannut ja sen sijaan, että olisimme siirtyneet temppuihin, jatkoimme perusasioiden hinkkaamista. Nyt, kun poni oli saatu kuosiin siirryttiin täysin minun virheisiini. Sain kuulla pitkän sepustuksen huonosta ryhdistäni, jonka ansiosta vasen käteni oli hieman alempana kuin oikea. Tämän korjattuani myös allani edelleen hyvin rehellisesti työskentelevä Blanchard suoristi kylkensä kuin taikaiskusta. Työstimme sekä ponia että ratsastajaa askellajista toiseen, kävimme läpi ihan yksinkertaisia asioita kuten suoruus ja rauhallisuus. Teimme miljoonia siirtymisiä sekä asennonmuutoksia ratsastajalle ja lopettaessamme olimme Blanchardin kanssa molemmat aivan läpimärkiä, mutta hyvin onnellisia. Alun vaikeuksien jälkeen punaruunikko prinsessatamma esitti taas parastaan ja sai minutkin tuntemaan itseni jopa ihan kelvolliseksi ratsastajaksi.
virtuaalitalli, virtuaalihevonen
a sim-game stable, a sim-game horse |
ponin kuvat © Fee Fotografie
|